sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Tilkkutäkin ompelu


Huh huh! Vihdoin ja viimein meikäläisen tilkkutäkki pikkuneidille on valmis. Olipas urakka! En tiedä olisinko lähtenyt koko hommaan jos olisin tiennyt minkälainen urakka peitossa on. Ihan olen tyytyväinen tekeleeni siihen nähden, että kyseessä on eka työni. Peitosta ei ihan pitänyt tällaista tulla ja nälkä kasvoi sitä tehdessä ja keksin matkan varrella kaikkea lisää peittoon ja tekeminen sitten aina venyi ja venyi. Alkujaan oli ihan eri kankaatkin hommattuna peittoa varten kunnes sitten keksin tehdä aivan toisenlaisen peiton. Ei auttanut kuin lähteä metsästämään uusia kankaita eli kyllä tälle peitolle ihan hintaakin on tullut työtunneista puhumattakaan, mutta niitähän ei voi tietysti laskea kun ompeluhan on niin terapeuttista. Voisinkin laittaa käyttämättömät kankaat vaikka tänne blogiin myyntiin jos jollekulle olisi niille käyttöä.

Älkää antako kuvissa näkyvien langanpätkien häiritä. Ovat nimittäin vielä päättelemättä. Innostuin vain kuvaamaan peiton jo ennen viimeistelyä.


Pitäähän peitossa olla omistuskirjoitus. Tämä löytyy tillkkutäkin takapuolelta.


Peitossa on koneella kirjailtu kahdeksan perhosta, kaksi jokaisessa kulmassa. Muutoin peitossa lentelee vapaasti aplikoituja perhosia.


Keskellä peittoa on aplikoitu pykäpistoin talo ja puu. Tätä kiertää koneella ommeltu sydämenmuotoinen sydän, jonka ympärille ompelin käsin keltaisella koristeompeleita.




Etupuolelle aplikoin koneella vielä pikkuneidin nimen. Olis ollu huomattavasti helpompi tehdä tämä pelkälle kankaanpalalle eikä niin kuin meikäläinen teki sen valmiiseen peittoon ennen kuin vanu ja taustakangas kiinnitettiin. No onneksi sattui osumaan aika hyvin kuitenkin keskelle peittoa.


Oli muuten aika homma saada tehtyä tuo päälitikkaus työhön. Päälilanka oli sen verran paksua alalankaan verrattuna, että ei meinannut millään saada tehtyä kunnon tikkiä kankaalle. Tuskanhiki tuli kyllä tätä tikatessa.

Toivottavasti pikkuneiti on tähän tilkkupeittoonsa tyytyväinen vähän pidempäänkin ettei heti tartte lähteä uutta väsämään. Vielä pitäis jaksaa uurastaa pikkumiehelle jonkinmoinen peitto. Saas nähdä koska se valmistuu tai saa edes ostettua siihen kankaat. Idea peiton kuosiin olisi kyllä jo päässä.

Mitenkäs teidän uusi vuosi muuten vaihtui? Meillä se meni aika rauhallisissa merkeissä. Vähän samppanjaa kavereiden kesken ja hyvää ruokaa. Mitäs sitä muuta tarvitsee. Uusi vuosi, uudet kujeet. Eikös se niin mene?!

11 kommenttia:

  1. Voi että on kaunis, upea ja ihana tilkkupeitto. Luulenpa, että pikkuneiti vielä joskus antaa peiton omalle pikkuneidilleen <3

    VastaaPoista
  2. Peitosta huokuu se ,että on valmistettu rakkaudella <3

    VastaaPoista
  3. No wau! Siis niin upea,tuosta jää kyllä ihanin muisto :)

    VastaaPoista
  4. Aivan ihana siitä tuli, ja tuo "omistuskirjoitus" on tosi hyvä idea.

    VastaaPoista
  5. Ihana!
    Voi kun itsellä olisi joskus aikaa tehdä vastaava (poikien peittoihin olisi jo kankaatkin hankittuna...).
    Kirjaileva kone olisi kanssa kiva...

    Hanna(-Maija)

    VastaaPoista
  6. Upea ja kovatöinen peitto! Tuleva perintökalleus.:)

    VastaaPoista
  7. Aivan ihana tilkkupeitto!
    Rakkaudella tehty, todellakin. ♥

    Itse olen tehnyt parisenkymmentä tilkkupeittoa vuosien varrella ja aina se taitaa olla yhtä työlästä. ;)

    VastaaPoista
  8. Siirisofia: sitähän minäkin tietysti toivon, että se pysyisi käytössä vielä pitkään ja tulisi ns. perintökalleus, mutta taitaa olla liikaa toivottu ;)

    Nina: kiitos ja muutamalla hikipisaralla päälle :)

    Cia: toivotaan niin että pikkuneiti osaa sitä joskus arvostaa.

    Nonna: kiitos. Pähkäilin tuota omistuskirjoitusta vähän aikaa ja ajattelin, että olishan sellainen kiva olla. Tietääpä sitten joskus ainakin valmistumisvuoden ja kenelle peitto on tehty.

    Hanna-Maija: joo toi kirjova kone olis tosiaan kiva. Itselläni on vain lainassa äitini yli 20 v vanha ompelukone, jolla olen noita tehnyt. Kirjontakuviot olen tehnyt työväenopiston tilkkutäkkikurssilla, jossa on sellaine mukava yli 3.000 euroa maksava ompelukone. Sillä on kiva noita surrutella.

    Kamomilla: kiitos kiitos.

    Maaka: joo oli siinä huomattavasti enemmän hommaa kuin olin kuvitellut, mutta nyt onneksi kiitos seisoo. Vielä kun jaksais ahertaa toisen pikkumiehelle.

    Katariina: kiitos kovasti kehuista.

    Mari: joo tuo kyllä yllätti, että mitenkä paljon noissa on oikeasti hommaa. Tikkailuunkin sain uppoamaan parisen päivää ja oli peitossa kääntelemistä ja vääntämistä, että sai sen jotenkin survottua ompelukoneeseen tikkailua varten. Miten kummassa joku pystyy tikkaamaan parisängyn peiton?!

    VastaaPoista
  9. Oikein kaunis peitto. Kirjontakuvioilla saa aina omanlaisiaan kivioita peittoihin ja muihinkin vaateisiin koristeeksi.

    VastaaPoista