torstai 10. tammikuuta 2013

Union Jack -tuoli



Olen ihan unohtanut esitellä tämän tuoliostoksen teille ja hauskan tarinan sen takana. Tuoli on nimittäin yhden päivän Köpiksen reissulta, joka tehtiin työkamujen kanssa lokakuussa. Reissusta teinkin ihan oman postauksensa, mutta tuolin esittely on jäänyt kokonaan.



Oltiin sitten koko päivä jo kierrelty kauppoja ja päätettiin lähteä dinnerille ennen lennon lähtöä kun kaupatkin olivat juuri menossa kiinni. Mietinkin juuri mielessäni, että aika vähällä ostoksilla olin tosiaan selvinnyt, mutta hyvä niin koska ei mitään isompaa laukkua edes ollut mukana vaan pelkkä pieni käsimatkatavaralaukku. No kadulle oli sitten pysähtynyt iso rekka purkamaan tavaroita ja näin tämän tuolin komeilemassa rekan lavalla ja oli ihan pakko astella kysymään, että myykö hän tuolin minulle, vaikka vähän nuo työkaverit toppuuttelivat :) Luulin tässä vaiheessa, että hän purkaa liikkeeseensä tavaroita tai sitten kyseessä on muuttokuorma, kun rekka oli täynnä huonekaluja. Yllätykseksi kuski totesi, että kyllä hän sen voi myydä. Siinä sitten aikamme hieroimme kauppoja ja kaivettiin kaikkien työkavereiden kukkarot tyhjiksi kun itselläni ei ollut enää niin paljon käteistä. Muistaakseni hinnaksi tuli n. 130 euroa, mikä minusta ei ollut paljon uudesta puisesta ja vielä käsinveistetystä lastentuolista. Kaupat siis syntyivät ja kävi loppujen lopuksi ilmi, että hän oli tuomassa vain muutaman huonekalun talossa asuvalle perheelle eikä mitään liikettä tosiaankaan edes ollut olemassakaan, joten aikamoinen sattuma tuo minun löytöni, että juuri satuin tulemaan siihen kun rekan takakontti oli auki.
Siinäpä sitten seuraavaksi ihmeteltiin, että mitäs nyt. Mulla on iso painava tuoli eikä mitään mihin sen laittaisin. Juu ja niin tyypillistä meikäläistä, että tätä ongelmaa mietitään vasta sitten kun ostos on tehty. Myyjällä ei tosiaan ollut yhtä vilttiä lukuunottamatta mitään pakkausvälineitä, joten oltiin vähän sormi suussa. No ajattelin, että kyllä varmaan tuolla Köpiksen lentokentällä on sellaisia elmu kelmu -pakkaussysteemejä, että vetäisen sellaisen sen ympärille sitten. Siinä sitten raahattiin tuoli mukaan dinnerille ja junissa se kulki vieruspaikallani ja päästiin kuin päästiinkin sen kanssa lopulta lentokentälle ja mikäs ylläri siellä sitten odottaa. Ei koko lentokentällä mitään pakkaussysteemiä :( Sitten vaan aivot raksuttamaan. Työkaveri oli onneksi ostanut monta paria kenkiä, joissa oli pahviset laatikot jäljellä. Ne sitten revittiin palasiksi ja tiskiltä sai sentään ostaa sellaisen ison muovipussin sekä teippiä. Olisittepa nähneet minkälainen tuosta tuolista tuli tuon pakkailun jälkeen. Revittyjä kenkalaatikoita teipattuna kulmiin ja kulahtanut viltti teipattuna sen ympärille :) Sen kanssa kun sitten astelin lähtöselvitykseen, niin aikamoiset kyselyt tuli, että mitä ihmettä sulla siellä oikein on ja vähän hymyilytti sanoa, että no lastentuoli. Yllätyksenä tuli sitten kanssa se, että heiltä ei pystynyt ostamaan mitään ns. helposti rikkoutuvaa -käsittelyä, joten siinä vaiheessa kyllä vähän sydän pysähtyi, että ei hitsit. Ei tuo tuoli tule koskaan ehjänä Suomeen, jos ne sen heittää normaalisti tuossa muodossa ruumaan, mutta eipä muutakaan vaihtoehtoa enää ollut. Sen verran sentään myöntyivät, että sain viedä tuon tuolin erikoismatkatavaroille tarkoitetulle hihnalle ja kyllähän sitäkin miestä siellä hymyilytti kun näki tuon.
 
Jännityksellä sitten Suomessa tavaroiden noutohihnalle odottelemaan, että minkälaisissa palasissa tuoli mahtaa tulla. Samannäköinen möykky sieltä sitten tuli minkä olin Köpiksen päässä jättänyt ja kuten kuvista näkyy, niin tuoli tuli kuin tulikin ehjänä kotiin. Jee! Olin niin superonnellinen löydöstäni, vaikka tuo pikkumies, jolle sen ostin, vaan totesi, että "eikös sulla äiti mitään muuta ollut mulle" kun aamulla herätessään näki tuon. No olihan mulla, joten oltiin kaikki tyytyväisiä :)
 
Isot kiitokset vielä rakkaille työkamuille auttamisesta :)
 
Kommentit on poimittu tähän Casa Blogien puolelta vanhasta osoitteesta, koska ne eivät muuton myötä siirtyneet tänne. Kommentointi toimii muuten ihan normaalisti tänne Bloggerin puolelle.
 

Kommentit

    Riitta kirjoitti 10.1.2013 klo 09.40
    Parhaat löydöt ja ideat tulevat eteen silloin, kun niitä vähiten odottaa! Hieno tuoli, kelpais mullekin.
     
      Cride kirjoitti 10.1.2013 klo 18.31
      Näinhän se juuri on! Silloin kun lähdet etsimään oikein jotain, niin et taatusti sitä löydä, mutta silloin kun ei mitään etsi, niin vastaan tulee vaikka mitä :)
       
    pikku hiiri kirjoitti 10.1.2013 klo 10.11
    Hieno tuoli ja hauska tarina :-)
     
      Cride kirjoitti 10.1.2013 klo 18.31
      Kiitos! Pitihän tuo tarina vielä jakaa teidänkin kanssa :)
       
    Vicky kirjoitti 10.1.2013 klo 10.20
    Kaunis tuoli ja hulvaton tarina. Kyllä me naiset osamme sekä shoppailemaan, että hoitaa hankalatkin asiat samanaikaan. T: Koralli
     
      Cride kirjoitti 10.1.2013 klo 18.32
      Näinhän se on, että naisilta onnistuu ja vielä kun naiset lyövät viisaat päänsä yhteen, niin lopputuloshan on loistava ;)
       
    Jenni kirjoitti 10.1.2013 klo 11.57
    Onpa upea tuoli ja hauska tarina sillä! :)
     
      Cride kirjoitti 10.1.2013 klo 18.33
      Kiitos ja melkein unohdin kertoa koko tarinankin teille :)
       
    Niitty kirjoitti 10.1.2013 klo 14.09
    Mä olin ennen ihan samanlainen. Sitten menin naimisiin.
     
      Cride kirjoitti 10.1.2013 klo 18.34
      Hih, eli joku parannuskeino tuohonkin siis löytyisi ;) Mä vähän luulen, että mä olen kyllä parantumaton ja tuo ex-tempore luonne säilyy hamaan tulevaisuuten :)
       
    -Jutta kirjoitti 10.1.2013 klo 18.48
    Onpa hieno tuoli, ottaisin mielellään itsellekin! :)
     
      Cride kirjoitti 10.1.2013 klo 20.27
      Kiitos ja arvaas rupesiko jälkeenpäin harmittamaan, että miksi mä en ottanut sen myyjän yhteystietoja, jos olisi vaikka halunnut ostaa vielä häneltä joskus jotain.
       
    Sally kirjoitti 10.1.2013 klo 20.44
    Ihana tarina! Ja lapset ne osaavat olla niin suorasukaisia.. "Eiks sulla oo mitään muuta mulle?" V.oi toista..

    Vastavierailulla blogissasi ;) En tiennytkään, että olet siirtynyt Casaan.

    Mukavaa loppuviikkoa. Ihan kohta on perjantai ;)
     
      Cride kirjoitti 10.1.2013 klo 21.46
      Juu täällä ollaan oltu jo jokunen tovi eli heti alusta lukien :) Kiva kun tulit vastavierailulle. Nykyään sitä ehtii vaan niin tuhottoman vähän seuraamaan muiden blogeja, että ihan harmittaa. Mukavat loppuviikot myös sinne!
       

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti