keskiviikko 28. syyskuuta 2016

Miten kasvattaa blogin kävijämäärää?



Eilen oli erittäin mielenkiintoinen ilta. Osallistuin nimittäin ASUSin järjestämään yhteistyökamppanjaseminaariin, jossa aiheena oli miten kasvattaa oman blogin näkyvyyttä hakukonemaailmassa. Erittäin mielenkiintoinen alue ja itse en ole tuota edes hirveästi miettinyt, koska olen lähinnä sunnuntaipäiväbloggaaja, joka ei ansaitse elantoaan bloggauksesta ja päivätyö löytyy ihan muualta kuin bloggauksen parista. Lisäksi nykyään on aina niin hirvittävä kiire töiden jälkeen kolmen lapsen äitinä, että bloggaamiselle ei vaan tahdo löytyä aikaa. Jo itse ruoan laittoa ja harrastuksiin kuskaamiset vievät niin paljon aikaa, että päivään ei jää oikeastaan yhtään vapaata hetkeä koneella istumiselle. Itselläni on herätys myös aamuisin jo ennen klo 6, niin nukkumattikin kutsuu jo viimeistään klo 22.30 aikoihin, joten arkisin yleensä koneella istuminen jää aika vähäiseksi. Telkkariakin tulee nykyään katsottua aika harvoin, paitsi aina maanantaisin on tietysti nähtävä Good wife, mutta siihenpähän tuo telkkarin ääressä vietetty aika melkeinpä jääkin. Yleensä nämä blogipostauksetkin ovatkin todella hutaisten tehtyjä sen enempää ajattelematta ja muiden blogeissa en ehdi juurikaan käymään, joten nykyään tämä koko blogimaailma on ollut vähän hiljaisempaa omalta kohdaltani. Pitäisikin ehkä vähän ryhdistäytyä tällä saralla ja ruveta oikeasti miettimään, että lähteäkö kehittämään tätä blogia eteenpäin vaiko lyödä pillit kokonaan pussiin. Toisaalta tästä bloggauksesta on tullut kuitenkin niin rakas harrastus ja sitä kautta löytänyt ihania ihmisiä elämäänsä, joten ehkäpä ainut vaihtoehto on, että jotain pitäisi ruveta tekemään tämän bloginkin eteen ja kehittyä. Hyvä ponnahduslaudan oman blogin kehittämiseen sai eilisestä ASUSin ensimmäisestä Next level of blogging with ASUS -workshopista, jossa puhujana toimi Aki Ovaska.

Oman blogin kehittämiseen ja blogin kävijämäärän kasvattamiseen hyvä ensimmäinen askel on tutustua Google Analyticsiin, joka kannattaa jokaisen bloggaajan ottaa käyttöön. Esim. bloggerin tilastot eivät ole luotettavia kävijämäärän laskureita, vaan yhteistyökumppani yleensä kysyy nimenomaan Google Analyticsin tilastoja. Bloggerin kävijälaskurit näyttävät valitettavasti yleensä huomattavasti paljon enemmän käyntejä, mitä todellisuudessa on ollut eli jollei sinulla ole vielä Google Analyticsiä käytössäsi, niin käyhän kipin kapin tutustumassa siihen. Googlen analytiikka voi tuntua aluksi erittäin sekavalta ja itsellenikin se on vielä vähän hakusessa, kun sieltä tuntuu aina löytyvän jotain uutta tietoa siellä vieraillessa ja workshopissa oppikin taas myös uutta sen käytöstä.

Blogin kehittämisen ja kävijämäärän kasvattamisen ensimmäinen askel voisi sanoa olevan, että ota selvää minkälainen lukijakunta sinulla on. Googlen analytiikka kertoo sinulle tarkalleen, että minkä ikäisiä ja mitä sukupuolta olevia kävijöitä sinulla on ja mitkä postaukset ovat lukijoitasi eniten kiinnostaneet ja kuinka kauan vierailijat ovat blogissasi keskimäärin vierailleet. Googlen analytiikasta löytyy myös välitön poistumisprosentti, mikä on blogeissa yleensä aika korkea ja hyvä lukema liikkuu jo 70-80 % välillä. Syy korkeaan lukemaan on se, että blogeihin päädytään usein juuri tiettyyn postaukseen sosiaalisten medioiden ja hakukoneiden avulla ja jotta lukemaa saa pienemmäksi, niin pitäisi luoda sellaista sisältöä, että lukija lukee myös muitakin postauksia, kuin mihin on tullut. 
Googlen analytiikasta näet myös, että mistä blogiisi on tultu eli löytääkö myös googlen hakukone blogiisi ahkerasti (uudet kävijät) ja miten myös muista sosiaalisista medioista on päädytty blogiisi. Tätä kautta pystyt myös vähän arvioimaan, että mihin sosiaaliseen mediaan kannattaa ehkä panostaa enemmän. 

Blogin kävijämäärän kasvattamisessa tärkeää on myös, että blogisi on hakukoneystävällinen. Itsekin toivoisin oppivani tuosta enemmän, koska nyt liikutaan erittäin vieraalla aihealueella. Mutta sen verran vinkkinä voisin mainita blogin kävijämäärän kasvattamisesta, että mieti ennen postauksen julkistamista hyvä hakusana, joka auttaa postauksesi löytymisessä ja käytä tätä hakusanaa myös postauksessasi tekstissä luonnollisella tavalla tekstin joukossa. Kiinnitä erityistä huomiota myös blogipostauksen otsikkoon. Hakusanoja ei saa kuitenkaan olla kyseisessä postauksessa liikaa, koska ne riitelevät keskenään ja pudottavat näkyvyyttä taas hakukonehaussa. Hakukoneet ymmärtävät nykyään onneksi hyvin myös suomenkieliset taivutetut sanat, joten hakusanojen viljelyn saa ujutettua luonnollisesti itse tekstiin. Lisäksi mikäli haluat näkyä googlen kuvahaussa, niin muista nimetä kuvasi hakusanaystävällisesti ja pienentää kuvat, koska isot kuvat hidastavat sivujen lataamista ja laskevat sijoittumistasi hakukonemaailmassa. 

Muista myös linkittää muista sosiaalisista medioista ahkerasti blogiisi eli käytä esim. facebookia ja Instagramia ahkerasti blogisi markkinointikanavana. 

Toivottavasti näistä vinkeistä oli jollekin bloggaajalle apua ja lisää materiaalia löydät Next level of blogging with ASUS -blogista. Mikäli aihe kiinnostaa syvällisemmin, niin ASUS järjestää syksyn mittaan neljä workshoppia, joissa käydään läpi työkaluja ja keinoja bloggaamisessa kehittymiseen. Workshoppien teemoina ovat mm. blogien kävijämäärien kasvattaminen SEO:n avulla,  Googlen analyytikan hyödyntäminen bloggaamisessa sekä suunnitelmallinen sisällön luominen. Workshopeissa opitaan myös pienten, bloggausarkea helpottavien niksien ja kikkojen avulla tehokkaammaksi koneenkäyttäjäksi. Workshoppien parhaat vinkit tulevat löytymään myös Next level of bloggin with ASUS-blogista, jossa kannattaa käydä vierailemassa. Mitä parasta, workshoppeihin voi hakea kuka tahansa bloggaaja täyttämällä Next level of blogging with ASUS -blogista löytyvän lomakkeen.


 

Yhteistyössä ASUS

keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Silverjunglen raitoja

Meille tuli Silverjunglelta ihania raita- ja tähtipaitoja pikkuväelle. Raidat ovatkin nyt erityisen pop, vaikka taitavat olla kyllä aina vähän pinnalla. Niihin ei vaan kyllästy. Näillä uusilla paidoilla kirmattiinkin sitten heti ulos kun aurinko lämmitti terassille. Näissä on vielä vähän kasvuvaraa, mutta nuo lapset kun kasvavat niin nopeasti, niin ei aikaakaan kun nämäkin ovat pieniä.

Suomalaisen Silverjungle -merkin vaatteet ovat siinä mielessä erityisesti meidän mieleen, koska ovat ekologisia ja ovat Global Organic Textiles -standardit täyttäviä ja/tai Ökotex-sertifioituja. Nykyään on vaan se karu tosiasia, että vaatteet voivat sisältää kaikenmaailman "myrkkyjä" ja näitä vaatteita voi pitää turvallisin mielin perheen pienimmätkin. Meillä on käytetty Silverjunglen vaatteita jo vuosikausia ja ollaan oltu tyytyväisiä ja lapsetkin tykkäävät.

Silverjunglen kauppaan pääset tästä klik. Kaikkea kivaa uutta onkin uudessa syksyn mallistossa, joten käyhän kurkkaamassa. Malliston sivuilla pääset tästä.






Näissä raitapaidoissa on kivat yksityiskohdat myös kyynärpäissä, jotka tuovat lisäilmettä.


Toivottavasti nämä ihanan aurinkoiset kelit jatkuvat vielä pitkälle syksyyn. Sitä pimeyttä ehtii sitten olemaan sitten koko talven.

Raidallisin terveisin! Minä suuntaan huomeniltasella Budapestiin tyttöjen reissulle. Ollaan siellä pidennetty viikonloppu ja palaillaan su yöllä. Luvassa siis hyvää seuraa, shoppailua, ruoasta nauttimista, nähtävyyksien katselua ja ehkä pistäydytään myös kylpylässä, kun kerran Budapestissä ollaan. Reissun etenemistä pystyt seuraamaan Kristallin hohtoa -blogin facebook sivuilta sekä kristallinhohtoa -instagram tililtä. Reissuilusta tulikin mieleen, että on vielä helmikuun Singaporen reissustakin postaukset tekemättä, kuten myös heinäkuun Madridin reissustakin. Yleispostaukset noista taisivat tulla, mutta muuten hirmuinen määrä vielä kuvia koneella. Huhtikuun Rodoksen reissun postaukset sentään sain jo tänne saakka, joten ei edes mitään logikkaa näiden mun postauksen järjestyksillä. Taidan matkustaa liian usein, kun en ehdi postauksia tänne asti saamaan tai sitten olen vaan super hidas ja saamaton tai ehkä suurin syy on ainainen kiire :)

Kuullaan siis taas ensi viikolla!

*Blogiyhteistyö*

sunnuntai 18. syyskuuta 2016

7 v prinsessasynttärit


Meillä vietetään tänään pikkuneidin 7 vuotissynttäreitä ja tarjoilut rupeavat olemaan jo kohdillaan ainakin leipomusten osalta. Keksit kaivetaan paketista ja äitini on luvannut leipoa omenapiirakkaa, joten eiköhän me näilla tarjoiluilla pärjätä. Tässä vähän esimakua mitä tuleman pitää. Huhkinkin sitten eilen aamusta iltaan näiden parissa, mutta valmista tuli.

Tänä vuonna mennään vaaleanpunaisella teemalla, joka on onneksi äidinkin lempiväri. Tämän täytekakun kanssa oli kyllä aika tuskaa. Leivoin sen nimittäin gluteenittomana ja taisin vatkata munia vähän turhan pitkään ja voi vitsit mitä höttöä tuosta kakusta tuli. Ei meinannut pysyä millään kasassa. Saas nähdä miten käy kun tuon leikkaa. En ole elämäni aikana kovinkaan monta täytekakkua leiponut ja tämä on elämäni toinen kaksikerroskakku, joten vähän jännityksellä kieli keskellä suuta näitä tulee aina tehtyä ja vähän niinkuin kokeilumiessä. Taas tuli pari lommoakin tuohon sokerimassaan laittaessani sitä, mutta mitään ei saa jollei edes yritä. 

Kakku on sisältä prinsessakakku eli vadelmaa ja vaniljatäytettä, kun kerran prinsessateemalla mennään synttäreilläkin. Päällä tosin sokerimassaa eikä marsipaania, joten vähän oma muuneltu versio. Tein tästä kaksikerroksisen, niin sai vähän näyttävyyttä ja kokoa. Sokerimassakukat ja lehdet olin onneksi tehnyt jo aiemmin foliomuotteihin kuivumaan. Nyt oli kiva kaivaa ne kaapista valmiina kakun päälle.





Meillä on aina jokaisella synttäreillä cup cakeja ja tänä vuonna ajettelin, että josko ne jätettäisiin pois ja tekisin vaikka perinteisiä mokkapaloja, mutta itse synttärisankari vaati, että synttäreitä ei voi viettää ilman kuppikakkuja. No onneksi tähän oli ratkaisuna mokkapalamuffinssit, joista tulikin ihan hyviä. Pitihän niitä jo jokunen testata eilen. Voisin laittaa niistä ihan oman postauksensa tulemaan, että mitä pitävät sisällään, jos joku toinenkin haluaa kokeilla.


Nyt kun tuota sokerimassaa oli valmiina kotosalla täytekakkua varten, niin värjäsin siitä pienen osan vaaleanpunaiseksi ja laittelin siitä sokerimassakukkia mokkapalamuffinssien päälle.





Tein elämäni toista kertaa marenkeja ja kun ensimmäinen kerta ei ollut katastrofi, niin uskaltauduin tekemään toistekin. Piti ottaa pasta Carbonara päivä, jotta sai sopivasti munan valkuaisia eikä mennyt mikään osa kananmunasta hukkaan, kun pastaan sai ujutettua munan keltuaiset. Nämä marengit ovat jotenkin niin söpöjä ennen uuniin laittoa.



Monasti meidän lasten synttäreillä on ollut näitä suklaakukkatikkareita, jotka ovat yleensä lasten mieleen. Tein niitä nyttenkin, kun kerran tarveaineet ja muotti löytyivät kaapista ja ovat niin hauskoja väriläiskiä ja kuitenkin helppotekoisia. Riittää, että sulattaa Candy Meltsejä (valmiiksi värjättyjä suklaanappeja) ja laittaa muottiin ja tökkää tikun sekaan. Kuivumisen jälkeen vain varovainen irrotus muotista ja tikkarit ovat valmiita.


Huh, kohta onkin sitten aika koetus edessä. Meillä nimittäin vietetään samana päivänä sukulaissynttäreitä ja iltasella sitten vielä kaverisynttäreitä. Viikolla kun on joka päivä jotain ohjelmaa ja sitten itse lähden torstaina Budapestiin pienelle tyttöjen lomalle, joten oli vähän pakko laittaa molemmat juhlat samaan päivään, ettei juhlat veny lokakuulle. Tämään iltasella talon valtaa 27 lasta....APUVA! Aikamoinen lapsikatras täällä tulee olemaan ja ei kutsuttu  kuin luokan tytöt ja naapurikaverit. Itse olen pitänyt sen periaatteen, että kutsutaan aina kaikki kyseiseltä luokalta/tarharyhmästä, ettei kenellekään tule paha mieli, että miksi joku toinen sai kutsun ja hän ei. Lisäksi meidän pikkuneiti on ainut uusi koko luokalla, kun kaikki muut tulivat tarhan omasta eskarista ja meidän neiti muualta, joten siinä mielessäkin ihan kiva nähdä kaikki luokan tytöt. Sen verran tehtiin syrjintää, että pojat jätettiin kokonaan pois, kun talo olisi haljennut liitoksistaan, jos koko luokka olisi ollut kutsulistalla.

Saas nähdä selviänkö tästä päivästä hengissä ;) Varsinaisia synttäritunnelmia sitten myöhemmin.


torstai 15. syyskuuta 2016

Aurinkoa purkista!

 

Nyt on taas se aika vuodesta, kun saadaan vielä hetkisen nauttia auringonpaisteesta ennen kuin syksy ja pimeät sateiset kelit koittavat. Syksyn tullen auringonvalon vähetessä rupeaa taas miettimään perheen riittävää D-vitamiinin saantia. D-vitamiinihan on tärkeä luuston rakentaja ja vastustuskyvyn ylläpitäjä.

Täytyy tunnustaa, että tunnen aina pienen piston sydämessäni, kun mm. neuvolassa kysytään, että onhan teillä D-vitamiinilisä käytössä. Juu onhan meillä tosiaan, mutta aina välillä se sattuu vaan unohtumaan ja meillä kun ollut käytössä vielä nestemäinen D-vitamiinilisä, joka yleensä säilyy vain n. 2 kk avaamisesta ja aina on käynyt niin, että loppu on mennyt roskikseen, kun yllättäen se pieni pullo on hävinnyt jonnekin kaapin perukoille ja koko vitamiini on unohtunut. Onneksi nyt asia on korjaantunut, kun saatiin Minisunia  testaukseen koko perheelle. Nyt nämä vitamiinipurkit eivät katoa kaapin perukoille ja ei ole pelkoa siitä, että vitamiini menee vanhaksi ennen kuin ehditään käyttämään se.


Suomessa D-vitamiinin päivittäinen suositusannos useinmille ikäryhmille on 10 mikrogrammaa, mikä on monen asiantuntijan mielestä jopa liian vähän, mutta tietysti parempi kuin ei mitään. Meillä on kotona käytössä luomumaito, johon ei saa lisätä D-vitamiinia, niin sieltäkään kautta ei tule yhtään lisää tuota tärkeää vitamiiniä, joten siksi on erityisen tärkeää huolehtia riittävästä vitamiinin saannista ja voih, taas tunsin piston sydämessäni. Muistinkohan eilen antaa ollenkaan vitamiinejä?! :)

Junior Minisun monivitamiineja on kahta makua, tähtimarja sekä superappelsiini. Tähtimarja on lempeän marjanmakuinen purutabletti ja superappelsiini taas raikkaan apelsiininmakuinen, kuten nimestä voi jo päätellä. Junior monivitamiinit sisältävät erityisesti vastustuskyvylle tärkeitä D- ja C-vitamiinia ja sinkkiä. 

Jollei halua syödä monivitamiinivalmistetta, niin Minisunilta löytyy myös pelkät D-vitamiinit. Ne voi myös pureskella tai nielaista. Makuvaihtoehtoja on kolme; appelsiini, mansikka sekä uutuutena villivadelma. Meillä oli testauksessa appelsiini sekä mansikka.

Erityisen kiitoksen voisin antaan näiden purkkien lapsiturvalliselle korkille.   Nämä kun maistuvat sen verran hyviltä, että lasten tekisi mieli mennä hakemaan vähän lisääkin ihan omin avuin, mutta yksi päivässä kuitenkin riittää.
 


Kalaöljyn tärkeyttä ei kannata myöskään unohtaa. Kaksi pienimmäistä ottaa näitä geelipalan muodossa olevia kalaöljyjä ihan innoissaan ja tykkää näiden hedelmäisestä mausta, mutta esikoinen on jotenkin kiemurrellut näiden syömisestä. Meillä on ollut näitä muunkin merkkisenä käytössä ja niissäkin on ollut sama juttu. Yhdessä geelipalassa on 600 mg korkealaatuista kalaöljyä D-vitamiinin lisäksi. Kalaöljyn sisältämä DHA-rasvahappo ylläpitää normaalia aivotoimintaa ja näkökykyä.


Omaakaan hyvinvointiaan ei saa unohtaa, vaan vanhempienkin pitää jaksaa ja oma jaksaminenkin on erityisen koetuksella ruuhkavuosien keskellä. Itselleni tuli nyt testaukseen tämä vahva monivitamiini. Täytyy tunnustaa, että olen tainnut syödä monivitamiinivalmistetta silloin kuin olin viimeksi raskaana, vaikka yhtäläisesti itsekin pitäisi pitää huolta omasta vitamiinien saannista. Tämä vahva monivitamiini valmiste sisältää mm. mustikkauutetta D-vitamiinia, kalsiumia, B12-vitamiinia, foolihappoa ja sinkkiä. Yksi tabletti päivässä riittää.

Näiden puitteissa onkin sitten hyvä jatkaa kohti pimenevää syksyä. 

tiistai 13. syyskuuta 2016

Syksyn kukkaloistoa


Ihanaa kun ollaan saatu nauttia näin lämpimästä syksystä. Ollaan sentään jo syyskuun puolessa välissä ja mittari näyttää päiväsaikaan jopa 20 astetta. Ei valittamista, vaikka vähän kyllä huolestuttaa, että onko tämä nyt sitä pelättyä ilmaston lämpenemistä, josta voi olla arvaamattomia seurauksia vaiko nyt vaan sattumoisin lämmintä syksyä. No ehkä vähän molempia, mutta toivottavasti kuitenkin vain nyt hyvää sattumaa. Onhan meillä ollut lämmin kesäkin.

Minun syksyn kukkiin kuuluu ehdottomasti nämä pallokrysanteemit, joista on tullut jo jokavuotinen perinne. Niiden ilmaantuminen kauppoihin aina enteilee kesän ja loman loppumisen häämöttämistä. Näistä on myös aina hyviä tarjouksia ja nytkin kävin nappaamassa nämä pallokrysanteemit tarjoushintaan. Nämä ovat myös siitä kiitollisia kukkia, että kestävät meikäläisen hoitamattomuudenkin suht hyvin. Riittää kun edes silloin tällöin muistaa kastella ja saa nauttia kukkaloistosta pitkään. Varsinkin tuo taivasalla oleva jättikrysanteemi intoutui oikein urakalla kukkimaan ja alunperin keltainan väritys on muuttunut hauskaksi vaaleanpunaisen keltaisen sekoitukseksi. Vielä saa onneksi nauttia hetkisen näiden loistosta ennen kuin sitten taas kanervat ilmaantuvat kauppoihin. Se on se todellakin viimeinen merkki, että kesä on lopullisesti ohi ja paluuta ei enää ole.




Lämmintä ja aurinkoista viikon jatkoa!

sunnuntai 11. syyskuuta 2016

Pikkumiehen tuunattu kirjoituspöytä


Kuinkakohan mones kerta tämä mahtaa jo olla, että totean, että näiden kuvien saaminen tänne blogiin saakka vähän kestää? Koneelta löytyy vielä paljonkin vuoden takaisia kuvia ja olisi varmaan juttua moneksi kuukaudeksi ilman, että ottaisi yhtään uutta kuvaa. Nyt siis mennään edelleen kesän 2015 jutuissa, jolloin meikäläinen heilui oikein urakalla maalipensselin kanssa mökillä tai no ei tämäkään kesä paljon poikennut tuosta, kun sama maalaustahti jatkui. Viime kesänä tuli maalattua kaksi eri kirjoituspöytää (tämä ja pikkuneidin klaffipiironki, jonka näet täältä), mökin seinät, katto ja lattia sekä kaikkea muuta pientä piiperrystä. Yleensä kesän slogan mökillä on ollut lasten suusta kuultuna, että "taas se äiti vaan maalaa." 

Viime syksynä meidän pikkumieshän aloitti koulun ja pitihän sen takia tietysti löytää myös kirjoituspöytä hänen huoneeseen. Koska pikkumiehen äidillä on välillä vähän omituisia mieltymyksiä, niin hänkin sai nyt sitten vähän erilaisen kirjoituspöydän. On tosiaan aika kaukana siitä perinteisestä koululaispöydästä, mutta ihan innolla hän kuitenkin otti tämän vastaan, vaikka aika vastustus oli kyllä tuolle valkoiselle värille. Mutta eihän tämä äippä mitään kuunnellut, vaan sutaisi tuonkin valkoiseksi. Ottihan se kyllä vähän sydämestä peittää noin kaunis pinta, mutta ostin tämän pöydän sillä mentaliteetillä tori.fi:stä, että jos otan sen, niin maalaan sen. Lisäksi kun tuo ruskea väri ei yhtään sovi pikkumiehen huoneeseen, vaikka pöytä olikin ihan kaunis tuossa alkuperäisessä värissään. 

Etsin pitkään pikkumiehen kirjoituspöytää netistä ja ei oikein mitään hyvää tullut vastaan tai jos tuli, niin hakumatka olisi ollut aivan liian pitkä tai hinta aivan liian kallis. Kriteerinä oli, että en halunnut mitään perinteistä kirjoituspöytää, vaan aitoa puuta olevan vanhahtavan kirjoituspöydän, jossa olisi myös jotain ekstraa. Lisäksi huone on aika pieni, joten se asetti pöydän koolle myös raamit. Vihdoin sitten kuitenkin tärppäsi ja eteen tuli tämä pieni kaunokainen. Kirjoituspöytä on siitä kiva, että siitä saa nostettua tuon takaosan hyllyn kokonaan myös pois, jos se alkaa kyllästyttämään. Kaiken kukkuraksi kirjoituspöytä sattui olemaan vielä meidän mökiltä alle puolen tunnin matkan päässä, joten ei ollut pitkä hakumatkakaan ja peräkärrytkin löytyivät valmiiksi mökiltä, joten taas kerran lähdin isäni kanssa matkaan noutamaan jotain hankintaani.

Kirjoituspöytä sai kaverikseen tämän kirppikseltä viidellä eurolla ostamani tuolin. Ostin sen kyllä alunperin mökin leikkimökkiin ja piti tuunata siitä vähän erilainen värisävyltään ja kankailtaan, mutta loppujen lopuksi maalasin senkin vain valkoiseksi ja kangaskin jäi vaihtamatta. Olisin halunnut laittaa siihen valkoisen keinonahan, mutta sitten rupesin vähän empimään taitojani ja tuumin, että taitaa olla parempi jättää tuo ainakin vielä hetkiseksi rauhaan.


Tällaisia nämä värkkäilyt alunperin olivat. Monen mielestä varmaankin kauniimpia alkuperäisinä, mutta kun ei vaan tällä hetkellä sopineet meidän värimaailmaan. Todennäköisesti joskus kiroilen pienessä mielessäni, että miksi ihmeessä maalasin kaikki silloin joskus valkoiseksi ja jynssäilen hikihatussa näitä maaleja pois. Eihän siitäkään niin hirveästi aikaa ole, kun hinkkasin huonekaluista maaleja pois puupinnalle ja ihmettelin, että kuka kumma maalaa kauniin pinnan piiloon ja nyt teen itse sitä samaa. Niin se muoti ja mieli aina vaan muuttuu. Onneksi aidot puuhuonekalut sentään kestävät tätä mielialojen vaihtelua ;)


Hih, saas nähdä kuinka kauan tuo pikkumies huolii tämän pöydän ja tuolin. Vähän kun tuota ikää tulee, niin ihan taatusti tulee kommenttia tästä liian romanttisesta tyylistä. No ehkäpä otan ne siinä vaiheessa itselleni käyttöön ja täytyy hankkia hänelle vähän isomman pojan tyylinen.

tiistai 6. syyskuuta 2016

Nukkekodin kahvila


Hih, täällä äippää vähän lapsettaa taas kerran. Innostuin nimittäin laittamaan pikkuneidin kanssa nukkekotiin kahvilan ja avajaisissa kävikin kova vilske. Kakut ja kaffet tekivät hyvin kauppansa. Pari julkkistakin pyörähti paikalla.





Tämä nukkekodin ns. lisäsiipi on ollut koko ajan tyhjillään ja päätettiin antaa se kahvilanpitäjälle vuokralle, kun löytyi kiva vuokralainenkin. Tarvitseehan tuo nukkekodin väki vähän lisätienistejä ja vähän lisää elämää kulmakunnille.  

Hankittiin lisäsiipeen jokunen tovi sitten pari kaupan myyntivitriiniä, joiden sisälle saa kahvilaherkut esille. Niitähän meillä piisaa, joten ei tarvinnut kuin kaivaa ne esille kaikista eri kätköistä. Niitä kun ei ole voinut hirveästi pitää esillä, kun tuo pienimmäinen  yrittää rikkoa ne ja yrittää tietysti repiä noita pieniä osia irti.

Kahvilan valikoimaan kuuluu jätskiannoksia, kakkuja, pullaa, joulutorttuja (siis ainahan voi syödä joulutorttuja), keksejä, vaahtokarkkeja, juustoja sekä terveellisiä hedelmiä. Niin ja ihan tuoreita lettujakin saa ostettua mansikkahillon ja kerman kera silloin kun sattuu letunpaistaja olemaan työvuorossa.




Kahvilan valikoimaan kuuluu tietysti Unelmien Talo & Koti -lehti, joka on myös oma lempilehteni.


Kahvilan yläkerrasta löytyy myös ulkoilmaterassi, jossa voi nauttia myös herkkunsa. 



Tässä vähän mittakaavarealismia tulitikun kera eli kaikki ovat oikeasti nukkekoti kokoa ja monet näistä herkuista on käsin tehty ihan suomalaisin kätösin. Ihanaa kun joku jaksaa näpertää tuollaisia ja vielä myydäkin niitä. Oma kärsivällisyys ei ehkä riittäisi noihin saatikka taidot.


Tervetuloa kaffelle ja pullalle!

torstai 1. syyskuuta 2016

Laveran ihonhoitoa

Lavera on ollut yksi lempiluonnonkosmetiikan sarjoistani ja olikin ilo saada taas jokunen tovi sitten testattavaksi lisää sarjan tuotteita. Mikäs sen mukavampaa kuin kokeilla uusia tuotteita tuoksutellen ja testata tuotteen toimivuutta. Vähän niinkuin viinin maistelu. Ensin haistellaan ja tutkitaan ulkonäköä ja lopuksi maistellaan nautinnolla. Eikös se vähän noin kosmetiikassakin mene, sillä erotuksella, että niitä ei yleensä kyllä maistella.


Laveran Basis Sensitive sarjasta testasin 2 in 1 cleansing milkiä eli puhdistusmaitoa, joka soveltuu myös vesiliukoisen silmämeikin puhdistukseen. Puhdistusmaito sisältää luomujojobaöljyä ja -sheavoita, jotka kosteuttavat ja puhdistavat tehokkaasti. Tuotetta on erittäin miellyttävä käyttää, koska se on helppo levittää ja lähtee hyvin vedellä pestessä pois.

Laveran Purifying Facial Toner -misellaarivesi, on tarkoitettu seka- ja rasvoittuvalle iholle. Itselläni on rasvoittuvaan taipuva pintakuiva iho ja useimmat rasvoittuvan ihon tuotteet ovat sellaisia, että en voi niitä käyttää, kun kasvoja kiristää ihan hirmuisesti niiden käytön jälkeen eli ihoni tarvitsee kuitenkin myös kosteutta. Tämä kasvosi ei todellakaan kuivata ihoa, vaan puhdistaa viimeisetkin meikin jäämät iholta hellävaraisesti ja tehokkaasti. Tuote supistaa ja puhdistaa ihohuokoset valmistaen ihon vastaanottamaan kosteusvoiteen. Kasvovesi sisältää luomuuutteita. Itse kun aloin käyttämään tätä kasvovettä, niin olin todella ihmeissäni, että puhdistaako puhdistusmaitoni oikeasti näin huonosti meikkini pois, koska tällä kasvovedellä viimeistellessä, pumpulappuun jäi vielä todella paljon meikkiä. Tätä efektiä ei ole ollut muilla testaamillani kasvovesillä. Tutkinkin sitten vähän syvällisemmin tämän tuotteen sisältöä ja ilmeni, että ilmeisesti juurikin tuo misellaarivesi on se mikä siinä tehoaa. Misellaarit ovat pienen pieniä molekyylejä, jotka poistavat lian iholta hellävaraisesti. Ne ympäröivät likahiukkaset ja meikkijäämät, vetäen niitä puoleensa magneetin tavoin ollen kuitenkin erittäin hypoallergeenisia. 

Tästä kasvovedestä tuli heti ihan suosikkini ja olenkin ostanut tämän saamani tuotteen jälkeen näitä jo monen monta pulloa. Tämä tuote todellakin viimeistelee tehokkaasti kasvojen puhdistuksen eikä jätä kiristävää tunnetta iholle. Huomaa todellakin, että kasvovesi toimii ja poistaa viimeisetkin meikin rippeet. Kaiken kukkuraksi tämän kasvoveden tuoksu on aivan ihana.


Näin vihreän teen lipittäjänä ja suurena kannattajana otinkin innolla tämän luomu vihreää teetä sisältävän Laveran Mattifying Balancin Cream Green Tea -kosteusvoiteen (huh olipas pitkä nimi) testaukseen. Tämä tasapainottava tuote on suunnattu normaalille ja sekaiholle ja tekee ihon mattapintaiseksi. Luomu vihreä tee ja luomukehäkukka kosteuttavat ihoa samalla kuitenkin hilliten ihon kiiltoa ja rasvaisuutta. Tämänkin tuotteen osalta pelkäsin, että tuleekos tästä samanlainen ihoa kiristävä efekti, mitä monesta rasvoittuvalle iholle tarkoitetusta tuotteesta on tullut ja jotka ovat saman tien jääneet käyttämättä. Tämä voide oli kyllä siinä mielessä positiivinen poikkeus ja voide kosteuttaa kuitenkin samalla.

Laveran Regenerating Facial Oil -kasvoöljy on ravitseva tehohoito kuivalle, aikuiselle iholle. Tuote sisältää 10 eri luomuöljyä, jotka hoitavat kuivaa ihoa ja häivyttävät ryppyjä samalla kosteuttaen. Vaikka kyseessä on öljy, niin se on kuitenkin rasvaton ja imeytyy nopeasti ihoon. Itselläni tämä on toiminut enemmänkin yövoiteena eli olen taputellut tätä kasvoihini aika iltaisin meikinpoiston jälkeen. Onpahan sitten saaneet kaikki kaunistavat öljyt rauhassa imeytyä meikäläisen nukkuessa ja voikin sitten aamulla herätä 10 vuotta nuorempana...hih oliskin niin! Sen voiteen keksijä voisikin sitten elää loppuelämänsä miljardöörinä, mutta siis vaikka tämä ei sitä 10 vuotta loihtinutkaan pois kasvoiltani yön aikana, niin silti ihan toimiva tuote.


Cosmopolitan Beauty Awards 2016 valitsi Laveran Illuminating Eye Cream -silmänympärysvoiteen parhaaksi luonnonkosmetiikan tuotteeksi vuonna 2016. Enkä yhtään ihmettele. Olen itse käyttänyt tätä jo jonkin aikaa ja olen ollut erittäin tyytyväinen. Tuote sisältää luomukofeiinia, joka tasoittaa ja kiinteyttää herkkää silmänympärysihoa. Minähän en itse juo ollenkaan kahvia, joten tuo toimiikin sitten meikäläisen aamun piristäjänä.


Laveran kaikki tuotteet ovat sertifioitua luonnonkosmetiikkaa ja ne valmistetaan puhtaista luonnon raaka-aineista Saksassa. Tuotteet eivät sisällä synteettisiä hajusteita, väri-tai säilöntäaineita, silikoneja, parafiineja, ftalaatteja, parabeeneja, kemiallisia UV-suojia, mikromuovihelmiä tai mineraaliöljyjä.

Onko teille Laveran luonnonkosmetiikka ennestään tuttua?

*blogiyhteistyö*