keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Joko saa fiilistellä?


Jokos sitä saa alkaa fiilistelelemään tulevaa joulua? No minä ainakin olen jo ruvennut ja näin jouluihmisenä tietysti hyvissä ajoin, koska kuitenkin loppujen lopuksi se joulu aina pääsee yllättämään ja tulee niin nopsaan. Vielä mennään vähän aikaan näillä valkoisilla koristeilla ennen kuin Mailegin nisset ja muut värikkäämmät koristeet kaivetaan varastosta. Niin ja tietysti joulukalenterit ja joulusukat pitää ottaa jo esille, koska perjantainahan on jo joulukuu.

Itse lähden torstaina heti ensimmäisellä aamukoneella kohti Tanskan maata. Teemme ystäväni kanssa taas jokavuotisen Köpiksen joulushoppailureissun. Yleensä ollaan oltu vain yksi päivä perillä eli aamusta iltaan ja vikalla koneella takaisin, mutta tällä kertaa ollaan jopa ihan yötä, kun aina on tullut kuitenkin loppujen lopuksi aika kiire päivän aikana. Nyt päästään rauhassa myös syömään dinneriä ja eikä ole hoppu mihinkään. Ihana pikku loma siis tiedossa ja saas nähdä kuinka paljon kassista taas löytyy uusia joulukoristeita. Onneksi tuo käsimatkatavaran koko ja paino vähän rajoittaa tuota shoppilua, koska muutenhan mukaan voisi tarttua vaikka mitä. Nimimerkillä kerran tuonut isohkon lasten nojatuolin myös Köpiksestä ja tuli kuin tulikin ruumassa ihan ehjänäkin Suomeen saakka, vaikka ei ollut oikein mitään pakkausmateriaalia sen ympärille, kun ostin sen ex tempore yhden muuttoauton lavalta. Nyt ehkä yritän pidättäytyä tällaisilta heräteostoksilta ja pysytellä vähän pienemmissä esineissä.

Mikäli teitä kiinnostaa Tanskan reissun tunnelmat ihan livenä, niin klikkaahan itsesi seuraamaan Kristallinhohtoa Instan puolelle ja muista seurata erityisesti Insta storyn puolelta. Sinne tulee varmaan paljonkin videoita ja kuvia, jos vain yhteydet toimivat. Joten muistakaahan käydä kurkkaamassa siellä torstaina ja perjantaina tai siis saahan sinne muutenkin tietysti tulla. Instagram tilini löytyy kristallinhohtoa nimellä ja täältä klik. 



*Tyttö ja poika talvilapset patsaat Villa Weiste*

Kuullaan seuravaksi Tanskan maalta!

maanantai 27. marraskuuta 2017

Pipari- ja piparkakkutalotalkoot

 

Jokos teillä on leivottu piparkkakkuja? Meillä aloitettiin jo parisen viikkoa sitten urakoimaan. Ensin leivottiin pipareita ja sitten siirryttiin lasten piparkakkutalon koristeluun. Perinteisesti lapset koristelevat oman talonsa valmispaketista ja itse leivon omani, kun tykkään vähän persoonallisimmista taloista ja tykkään koristella ne aika värikkäiksi.  

Meidän jokavuotiseen perinteeseen on kuulunut, että aina jokin menee pieleen  piparkakkutalon teossa ja tämäkään vuosi ei ollut poikkeus. Yhtenä vuotena palaset olivat ihan rikki paketin sisällä, toisena vuotena monen monta palasta rikkoutui lasten koristeluissa ja tänä vuonna kävi sitten siten, että pikkuisin rikkoi vahingossa omat palansa, mutta saatiin ne kyllä korjattua siisti koristeiden alle piiloon, joten sinällään olisi ollut kaikki ehjät ja koristellut palaset piparkakkutaloon. Mutta mutta, tilanne on nyt sellainen, että talosta ei ole jäljellä kuin kattopalat. Nimittäin pikkuisin oli käynyt salaa syömässä talon kaikki seinät ja muruset olivat vaan enää jäljellä lastenhuoneen lattialla. Hih, mitenkä nämä 3-vuotiaatkin osaavat jo niin hyvin valehdella? Kyselin häneltä, että mihis palaset ovat joutuneet ja söikö hän ne. Kirkkain silmin hän vastasi, että ei ole syönyt ja vannomalla vannoi. Onneksi tiesin, että isommat lapset eivät ole voineet olla asialla, kun olivat minun mukanani muualla, kun tämä syönti oli tapahtunut, joten syyllinen oli aika helposti osoitettavissa. Ei auttanut, vaikka yritimme laittaa palat piiloon ja vannotettiin, että niihin ei saa koskea. Pitänee käydä kaupassa ostamassa uusi tarvikepaketti talon tekoon, että saadaan katon alle seinätkin ja iso purkillinen pipareita, että tuo pikkuisin saa niitä nakerrelle eikä tarvitse enää käydä piparkkutalon kimppuun, ennen kuin ollaan saatu se edes kasaan. 




Tällainen kasa pipareita olisi odottamassa koristelua. Muutama piparitikkarikin löytyy joukosta. 





Tässä vielä meidän viime vuoden piparkakkutalokylää. Lasten koristelema on keskellä ja omat tekeleeni laidoilla. Pitäisiköhän tänä vuonna tehdä vaikka vaaleanvihreä, kun tuo vaalenapunainen ja vaaleansininen on tullut jo kokeiltua.





Onkos teillä jo piparkakkutalo suunniteltuna?

keskiviikko 22. marraskuuta 2017

Kalkkimaalilla maalattu seinä vol 2


Jokunen lukija ehkä muistaakin hiljattain täällä blogistaniassa vilahtanut ruokailutilan uusi marokkolaishenkinen seinä, jonka tein Vintron kalkkimaalilla. Kyseisen postauksen näet täältä klik. No se seinä on nyt enää muisto vain, koska rupesi kyseinen liian vaaleanpunainen väri ottamaan sen verran päähän, että päätin tehdä koko sabluunaseinän uudestaan. Onni onnettomuudessa, että tuo seinä, joka on itseasiassa meidän eteisen vaatekaapin taustaseinä, oli sen verran liukasta pinnastaan, että sain vanhan kalkkimaalin siitä poiskin. Päälle kun ei voi oikein maalta, kun kuviot olisivat jääneet näkyville ja sabluunan saaminen juuri samaiseen kohtaan olisi ollut täysi mahdottomuus. Työvälineinä kalkkimaalin poistoon minulla oli karhea veteen kastettu sieni ja keittiön laatikosta löytynyt leveä juustoveitsi. Hih, olisin sen verran laiska, että en jaksanut lähteä ostamaan kaupasta sikliä, joten lähin käteeni osuva vastaavaa asiaa ajava työvälinen oli Fiskarsin juustoveitsi ja hei, homma pelitti täydellisesti. Tosin jokusen tunnin tuota sai rapsutella, mutta yhdessä viikonlopussa koko seinä oli saanut uuden ilmeen ja tällä kertaa ei ole onneksi vaaleanpunainen, vaikka lempivärini onkin. Se ei vaan nyt sopinut tuohon ruokailutilaan. Nyt seinä on mielestäni täydellinen ja tekisi mieli vetäistä samainen sabluunakuvio vaikka makkarin seinään.

Mitäs tykkäätte? Eikös olekin parempi kuin aikaisempi?




lauantai 18. marraskuuta 2017

Lasessorin huivi asusteena


Näin syksyn tai pitäisikö sanoa jo talven viimojen puhaltessa on ihana kääräistä iso huivi kaulaan lämmittämään. Samalla saa myös kivan viimeistellyn ilmeen pukeutumiseen. Meikäläinen tunnustautuukin aikamoiseksi huivifaniksi  ja taas olisi yksi uusi ihana lämmin huivi kietaistavaksi kaulaan. Yleensä en hanki mitään tuotteita villaisena, koska ne kutittavat niin vietävästi suorassa ihokosketuksessa, mutta tämä Lassesorin Zita-villahuivi on sen verran pehmeä ja laadukas, että tuota kutitus efektiä ei ole tullut. Huivin kaveriksi löytyi pari vuotta sitten Pariisista ostama nahkajakku ja uudet Caprisen nahkasaapikkaat, joihin ihastuin heti ensisilmäyksellä. Ovat myös niin hyvät jalassa ja kerrankin tarpeeksi kapeavartiset meikäläisen pillikintuille.

Hih, näitä kuvia katsellessa ei voi kuin todeta, että thank god, että en ole muotibloggaaja, kun tuo poseeraus näyttää olevan niin hitsin vaikeaa ja väkinäisen oloista. Miten ihmiset saakin niin luonnollisen ja hyvännäköisiä muotikuvistaan? Meikäläisen pönötykset on kyllä niin ala-arvoisia, mutta senkin uhalla päätin laittaa nämä tänne saakka. Asiaa ei myöskään auta yhtään se, että valokuvaajina ovat yleensä lapseni, jotka ovat vielä noita mini-ihmisiä, joten voitte vaan arvata, että heidän ottamat kuvat ovat juurikin sellaisia alasuunnasta otettuja kuvia, joista tulee ihanat kaksoisleuat näkyviin ja muutekin ihan outojoa tai lieneekö kuvattavassa vikaa. Tämän lisäksi tarkennuspisteet ovat yleensä missä sattuu ja yleensäkin saa olla aika tyytyväinen, jos on sattunut itse osumaan edes kuvaan siten, että myös pääkin  on kuvassa mukana edes osittain. Mutta ei saa valittaa, tarpeeksi monta otosta, niin kyllä niihin johonkin on kuvaan asti itsekin mahtunut ja ehkä jonkun voi jopa kelpuuttaakin, mutta on se vaan niin paljon helpompaa kuvata itse omia liikkumattomia kohteita.

Mukavaa viikonloppua!





*huivi saatu*

keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Valotähti


Meille on ruvennut jo pikkuhiljaa hiipimään vähän jouluisempaa tunnelmaa. Ensimmäiseksi aloitin näistä valkoisemmista koristeista ennen kuin kaivan kaikki Mailegin Nisset varastosta ja muutkin punaiset koristeet. 

Uutena hankintana on tämä valotähti, jonka löysin ihan lähi Lidl:stä. Sieltäkin voi aina välillä tehdä kivoja sisustuslöytöjä. Tähti löysi nyt paikkansa tv-kaapin päältä. Tosin koko joulua se ei saa paraatipaikalla olla, vaan joutunee sitten myöhemmin väistymään piparkakkutalon tieltä, mutta saa nyt olla siihen asti siinä.

Tästä se ihana joulua alkaa rakentumaan. Ja sori kaikille teille anti-jouluihmisille, että nyt jo aloitetaan hehkuttamaan tätä joulua. Se on vaan niin ihanaa aikaa. Tuskin maltan odottaa, että kaivan joka jouluiseen perinteeseen kuuluvan Michael Bublen joululevyn esille ja laitan sen soimaan glögiä nautiskellessa. Oi sitä ihanaa hetkeä kun se taas soi ekaa kertaa. Silloin lapsetkin tietävät, että nyt se äippä alkaa taas hössöttämään kaikkea jouluista. Onneksi hekin ovat jo tottueneet tähän ja ovat aivan innolla mukana. Yhdessä valitaan kivat kappaleet soimaan ja mietitään, että mitäköhän ne tontut tuovat taas joulusukkiin. Ehkä hekin ovat perineet tämän jouluhössötyksen äidinmaidossaan.





sunnuntai 12. marraskuuta 2017

Hyvää isänpäivää!




Oikein ihanaa isänpäivää kaikille iseille! Nauttikaahan tänään! <3

Me suunnistetaaan tänään salmiakki- ja lakritsifestareille Wanhaan Satamaan, joten eikun suut makiaksi ja hymyt korville asti.



maanantai 6. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivän leipomukset


Meillä vietettiin rauhallinen pyhäinpäivä lasten kanssa leipoen Halloween kuppikakkuja. Tarkoituksena oli tehdä vain äkkiä hämähäkkimuffinsseja, mutta aika monta tuntia näissä sitten loppujen lopuksi vierähtikin. Itse muffinssithan leipoo suht nopeasti, mutta sitten on vielä cup cake kuorrutteen teko ja koristelu, niin kyllähän näissä aikaa sitten menikin odotettua enemmän. Loppujen lopuksi kävi vielä siten, että piti vielä ex tempore kutsua ystäväperhe ja naapurin lapset näitä nauttimaan. Tehtiin nimittäin kaksi annosta suklaamuffinsseja, joten näitä syödään vielä muutama päivä, vaikka vieraita kävikin ja itsekin on syönyt näitä jo aika monta. Röyh, sanon vaan ja muutama tuhat kaloria näistä sitten tulikin!

Pikkuneiti odotti heti aamusta jo essu päällä, että koska ruvetaan hommiin. Hän koristelikin hartaudella omat mini cup caket ja strösseleitä tietysti kului aikamoisesti. Itse leivoin hämähäkkimuffinsseja, joissa oli lakritsimatosta leikatut hämähäkinjalat ja silminä oli valmiita syötäviä silmiä. Hämähäkki cup caket saivat sitten vielä kavereikseen pelottavia haamukuppikakkuja ja vampyyrinhampaita.







Hih, pikkuneidin piti laittaa kuvaankin sitten vielä syötävät vampyyrinhampaat esitellessään taidonnäytteitään.

Ulkosalle oven eteen viriteltiin jotain pientä Halloween teemaan sopivaa, vaikka varsinainen Halloweenhan vietettiin jo tiistaina Jenkeissä. Meillä kun tämä juhla sijoittuu oikeastaan tuon päivän molemmin puolin. Jotkut juhlivat sitä edeltävänä viikonloppuna ja jotkut sitten pyhäinpäivänä. 



Mitenkäs teidän pyhäinpäivän vietto meni?

lauantai 4. marraskuuta 2017

Metsämäistä tunnelmaa



Meidän olohuoneeseen hiipi vähän niin kuin salamiten metsäistä tunnelmaa. Kävin nimittäin Svaneforsin syksyn malliston purkajaisissa ja kaikkea kivaa sieltä tarttuikin mukaan, kuten mm. nämä ihanat eläintyynyt. Monesti olenkin näita ihastellut, mutta jotenkin en nähnyt niitä meille sopivaksi Gantin tähtityynyjen kavereiksi. Nyt kuitenkin kävikin niin, että Gantit pantiin kaapin perukoille odottelemaan ja nämä eläintyynyt valtasivat nyt sohvan. Tykästyin niihin ihan totaalisesti. Sohvan valtasi nyt kauriit ja hirvet ja muut sarvipäät. Hih nyt loppuu nimittäin meikäläisen tietämys, että mitä kaikkia sarvipäitä nuo ovat. Hirven sentään tunnistan, mutta kauris ja peura menevät ainakin itseltäni ihan sekaisin.

Kivan lisäsäväyksen meidän metsäiseen tunnelmaa tuo Svaneforsin Forest Mist tuoksukynttilä, jossa on hienostunut mieto tuoksu. Normaalisti en pysty käyttämään tuoksukynttilöitä ollekaan, koska rupeaa kurkusta kuristamaan ja yskittämään, mutta tästä ei ole tullut sellaista reaktiota. Huomaa kyllä minkälainen ero on laadukkaissa tuoksukynttilöissä versus ns. halpisversiot, jotka tuoksuvat jo kaus ilman, että niitä edes polttaa.





Bambimaisin terkuin ja hyvää pyhäinpäivää! Muistellaan meille rakkaita läheisiä, jotka ovat poistuneet jo pilven reunalle.