sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Testissä Muurikan sähkösavustin Pro




Meillä täällä pihalla tuprutteli viime viikonloppuna ihana savun tuoksu, kun kokeilin uutta Muurikan sähkösavustinta. Kristallinhohtoa Insta Storyssa näittekin sen jo ihan livenä toiminnassa ja minkälaista tuotosta siitä silloin tuli. Oi nami sanon vieläkin! 

Tässä uudessa Muurikan sähkösavustimen pro-versiossa,  lämpötilaa pystyy itse säätämään eikä enää tarvitse savustinta sammutella välillä, vaan nyt pystyy itse kontrolloimaan lämpötilaa portaattoman lämpötilasäätimen avulla. Savustimen päällä on myös lämpömittari, josta näkee helposti savustimen sisällä olevan lämpötilan. Tehoja tästä laitteesta löytyy 1100 W.

Muurikan sähkösavustimet suunnitellaan, valmistetaan ja tarkistetaan Suomessa, mikä on tietysti iso plussa. Laite on ruostumatonta terästä ja seisoo omilla jaloillaan. Esivalmistelut ovat myös todella helpot. Etsit vain sopivan tasaisen paikan ulkona, josta saa liitettyä laitteen pistorasiaan ja laitat laitteen lämpenemään. Sen jälkeen pitäisikin miettiä, että mitä sitä sitten savustaisi. Oikestaan vain oma mielikuvitus on rajana. Merenelävien lisäksi voi savustaa myös lihaa, makkaraa, kasviksia ja tehdä myös jälkiruokia, joihin haluaa hienostuneen savun aromin.

Meillä on ollut mökillä käytössä jo monen monta vuotta kaappimallinen sähkösavustin ja joka kesä olenkin sillä savustetullut ahkerasti lohta uusien perunoiden kaveriksi. Nyt halusin kaupunkikotiin vähän pienemmän ja kätevämmän mallisen sähkösavustiminen, jonka saa helposti nostettua esille ja varastoon.  Vaikka nyt on tosiaan talvi, niin sehän ei ole mikään este sähkösavustimen käytölle. Toki savustaminen voi viedä vähän pidemmän ajan ja tehoja tarvitaan enemmän, jos ulkona on ihan hirmuisesti pakkasta, mutta tällaisella parin asteen pakkaskelillä savustaminen luonistui oikein hyvin ja lopputulos oli samassa ajassa valmista, mitä normaalissa uunissa. Erona vain on se, että uunissa et saa ruokaan sitä ihanaa hienostunutta savun makua, mitä savustimella saa. 

Lohi taitaa olla se yleisin savustettu ruoka ja lihan savustaminen on ainakin itselläni jäänyt ihan kokeilematta, vaikka monesti olen sitä miettynyt. Joten nyt päätin ruveta tuumasta toimeen ja aloitin uuden savustimen kokeilen kanan savustamisella. Hain kaupasta maustamattomia kanankoipia ja marinoin ne ensin barbeque marinadissa. Sitten esilämmitin savustinta täydellä teholla (3 teho), että se saavutti n. 180 asteen lämpötilan ja laitoin kanat muhimaan sinne n. 20 minuutiksi eli käytin sitä ensin ihan uunin tavoin. Tämän jälkeen lisäsin savustimeen vähän kostutetut savustuspurut ja parisen sokeripalaa tuomaan  väriä savustettavan ruoan pintaan. Kanat muhivat sitten vielä savustimessa n. 40 minuuttia ja saivat ihanan savustetun maun itseensä. Voi, että olivat myös hyviä. Älkää antako tuon tumman ulkonäön hämätä. Sisältä kana oli erittäin muhevaa ja syötiin ne leveiden lankkuperunoiden ja barbeque dipin kera. Nami! 

Seuraavan lihakokeilun voisinkin ottaa possun valmistamisen ja jos se menee nappiin, niin siitä voi siirtyäkin vaikkaa kalkkunaan tai jopa riistaeläimiin. Mielenkiinnolla odotankin jo seuraavaa kokeilua vesi kielellä. Tuo savustettu ruoka on vaan niin hyvää ja mikäs sen parempaa, kun se saa tuoreeltaa lämpimänä heti ruokapöytään.




Savustushaketta suositellaan laitettavaksi maksimissaan 2 dl ja tällä määrällä saikin hyvän savun maun kanoihin.


 Laitteen ritilä, rasvapelti ja purupelti ovat konepestäviä, joten laitteen puhdistamiseen ei mene hirmuisesti aikaa. Vinkkinä voisi kuitenkin antaa, että kannattaa suojata ritilän alla oleva ns. rasvapelti foliolla, niin se on helppo kääräistä pois pellin päältä ja heittää roskikseen eikä tarvitse sitä erikseen lähteä jynssäilemään.



Muurikan sähkösavustimen mukana tulee kätevä suojahuppu, jolla saa varastoitua savustimen siististi odottamaan seuraavaa käyttöä. Pakkauksen mukana on myös pieni pussi savustuspuruja, että pääsee heti savustamisessa alkuun ja pieni reseptivihko, josta pitääkin ottaa ohjeita kokeiluun.




 Ihanaa, että savustaminen on nykyään näin helppoa, että luonistuu ihan tällaiselta harrastelijaltakin. Tämä tulee olemaan ehdottomasti meillä käytössä ympäri vuoden.

Muurikan sähkösavustimista näet enemmän täältä klik.



sunnuntai 14. tammikuuta 2018

Telakkamatka Baltic Princessillä Puolaan


Yhteistyössä Silja Line & 40+ blogit


Olin yksi onnekkaista, jotka pääsivät vähän erilaiselle elämysmatkalle, nimittäin viemään Tallink Siljan Baltic Princessin telakkalle Puolaan. Matkaan lähdettiin heti keskiviikkoaamusta klo 5 tuntumassa, jotta ehdittiin ajoissa Turun satamaan, josta laivan oli tarkoitus lähteä klo 8 kohti Gdanskin telakkaa. Kymmenen vuotiaalle Baltic Princessille on tarkoitus tehdä telakalla vähän uudistuksia ja samalla vaihdetaan laivan vaihdelaatikot uuden merkkiksi sekä tehdään mittava 10-vuotis katsastus. Baltic Princess palaa takaisin liikenteeseen kuuden viikon telakkajakson jälkeen 22.2.

Ne ketkä seuraavat instagramissa Kristallinhohtoa, niin pääsivätkin jo tähän reissuun mukaan ihan livenä insta storyn kautta, mutta tässä vielä teillekin kooste, joilta jäi nuo instan storyt näkemättä. 

Matka aika Puolaan saakka oli 22 h ja merimaileja kertyi yhteensä 431 eli 798 kilometriä. Itse en ole tullut edes ajatelleeksi, että kuinka lähellä tuo Puola tosiaan on ja en ole siellä edes koskaan aiemmin käynyt, joten mielenkiinnolla odotinkin Gdaskin vierailua.  Matkaan tosiaan lähdettiin Turusta heti keskiviikkoaamuna ja saavuimme Puolan puolelle torstaiaamulla. Laivaan oli lastattu meidän muutaman bloggaajan lisäksi myös alihankkijoiden henkilökuntaa sekä tietysti laivan omaa henkilökuntaa eli meitä lähti laivan mukana matkaan noin 300 henkilöä. Mukaan lähti tietysti myös iso kasa ruokaa, jotta tuo 300 henkilöä saadaan ruokittua kuuden viikon telakoinnin aikana, vaikka täytyyhän tietysti muonavarastoa täydentää myös Puolassakin. Matkassa oli Suomesta lähtiessä mm. 13.000 kananmunaa, 1.000 kg kanaa ja sama mokoma muuta lihaa, 5.000 sämpylää, 400 pullapitkoa ja kahvia riittää 200.000 kuppiin asti. Eipä sitä itse osaa edes kuvitella, että mikä ruokamäärä noille raavaille isoille työmiehille kuluu telakoinnin aikana.

Vaikka laivalla ei ollut mitkään kaupat tai ravintolat auki, Grill Housin messiruokailua lukuunottamatta, niin meillä oli laivalla erittäin paljon ohjelmaa ja nähtävää. Harvoin sitä saa mennä tutustumaan komentosillalle, vierailemaan kapteenin hytissä tai käymään miehistön tiloissa saatikka konevalvomossa tai itse konehuoneessa. Kaikkea sellaista tuli nähtyä ja kuultua, jota normaalilla risteilyllä edes tule ajatelleeksi ja mitä kaikkea suuri risteilylaiva tarvitsee toimiaakseen ja miten huimat polttoaineen varastot sillä täytyy olla, puhumattakaan siitä kuinka paljon sitä kuluu matkan varrella. Ensi risteilyllä matkan tekoa tulee kyllä taatusti mietittyä ihan eri kantilta.  



Tässä laivan kapteeni esittelee meille loppumatkan osuutta, joka tehdään luotsin kera. Aika kapealta uomalta tuo kieltämättä näyttää, että päästään telakalle asti.




Laivamatkalla oli tarjolla ns. "telakkaruokaa" ja sanotaanko, että eipä ole pitkään aikaan, jollei nyt joulumässäilyjä lasketa, niin tullut syötyä niin paljon mitä tuolla tuli syötyä. Miehistön ruokailu tapahtui Grill Housessa ja laivan kokit olivat loihtineet kyllä erittäin maittavia ruokia ja tietysti kun muonavarastoja oli tarkoitus tyhjentää parhaan mukaan, niin tarjolla oli aina erilaisia ylläreitä ja mm. mätiä ja katkarapuja oli tarjolla jatkuvasti, ihanista jälkkäreistä puhumattakaan.



Kaikki paikat oli tietysti suojattu lattiaa ja tuoleja myöden, etteivät likaannu remontin myötä. Tuo lattian suojana oleva muovi narskui kivasti kenkien alla ja jätesäkkeihin tuolien päälläkin tottui nopeasti eikä niihin vähän ajan päästä edes kiinnittänyt huomiota.




Baltic Princessin suosittu buffetravintola kokee myös uudistuksen ja työmiehet olivatkin jo heti täydessä työn touhussa, kun irtaannuttiin laiturista. Buffet muuttuu Grande Buffet -ravintolaksi, joka on tuttu Silja Linen muilta laivoilta. 


Fashion Street kaupan mallinuket ovat päässeet vähäksi aikaa lepuuttamaan jalkojaan ja olivat kääriytyneet näihin oransseihin muovikääreisiin. Joku siveellisyys sentään, ettei ihan nakuna tarvinnut olla kaikkien katseiden alla.




Lasten pallomeressä oli jäljellä enää vain parisen palloa. Uusi uljas lasten leikkihuone Silja Land aukeaa vanhan matkatavarasäilyksen tiloihin ja Fashion Street kauppa laajenee tähän lasten leikkihuoneen tiloihin. Täytyy kyllä nostaa hattua näiden työmiesten nopeudelle. Eipä siitä kulunut paljonkaan aikaa, kun kuljettiin tämän leikkipaikan ohi ja seuraavalla kerralla olikin enää vain rippeet jäljellä. 



Näihin tiloihin aukeaa ihka uusi ja uljas lasten maailma. Onpa mielenkiintoista sitten nähdä, että minkälainen tästä tilasta tulee.



Sitten päästäänkin itse komentosillan tunnelmiin ja itse laivan kapteenin Andre Brinkin tapaamiseen. Lähtiessämme Turusta vallitsi aikamoinen sumu ja eteenpäin ei nähnyt juuri mitään, joten sumuotorvi soikin aina 2 minuutin välein. Avoimille vesille päästessämme sumu olikin sitten tipotiessään ja saatiin nauttia ihanasta merimaisemasta.


Tänne autokannen alla sijaitsevaan konevalvomoon pääsee aika harva, joten olikin mielenkiintoista käydä täällä tutkailemassa näitä nippeleitä ja nappuloita ja tästä jatkettiin sitten vielä matkaa alaspäin ihan konehuoneeseen asti. Siis sinne jokapojan unelmapaikkaan, jossa näkee miten isot koneet jyskyttää.



Sitten päästäänkin tänne vaikuttavimpaan paikkaan, nimittäin konehuoneeseen, jossa sijaitsevat myös siniset vaihdelaatikot, jotka vaihdetaan telakoinnin aikana kokonaan uusiksi. Konehuoneessa on desibelejä yli 100, joten kuulosuojaimet olivatkin pakolliset varusteet tänne mentäessä eikä muiden kanssa sitten tuolla välin tarvinnutkaan paljon keskustella. 

Alakuvassa myös ihanat blogikolleegat 40+ blogeista, Beachhousekitchen ja Tuula´s life, joiden kanssa tuli seikkailtua tämä risteily. Tässä kuvassa ollaan juuri konehuoneessa ihmettelemässä näitä valtavia koneita.



Laivan kapun Andre Brinkin hytti ja työhuone sijaitsee heti komentosillan vieressä, jossa käytiin myös pistäytymässä ja tervehtimässä kapteenia uudemman kerran. Laivan kapteeni vaihtuu parin viikon välein telakoinnin aikana ja parin viikon päästä tuleekin uusi tilalle.



Laivan saavuttua lähelle Gdanskia, jäimme odottelemaan luotsin saapumista laivalle. Alunperin oli suunniteltu, että luotsi olisi hypännyt kyytiin jo klo 6 aamulla, mutta tuloaika venähti sitten lähemmäksi klo 10, kun oli sen verran muita aluksia myös jonossa ennen meitä. 

Yläkuvassa näkyykin luotsiveneen saapuminen, jota jännityksellä seurasimme komentosillalta käsin. Laivan kyljessä pelastuslauttojen alla on pieni luotsiluukku, josta hän hyppäsi sisään. Gdanskin telakka sijaitsee joen varrella ja loppumatka matkattiin luotsin johdolla ja neljän hinaajan saattelemana telakalle asti. 





Luotsin saapumisesta telakka-alueelle meni parisen tuntia. Aika kapeista väleistä sitä puikkelehdittiin, mutta perille päästiin eikä törmätty matkalla edes yhteenkään jäävuoreen, hih.



Rantautumisen jälkeen, jouduttiin odottelemaan laivassa vielä muutamisen tunti ennen kuin päästiin kipuamaan laivasta ulos Gdanskin maaperälle. Viranomaisten tarkastukset kun ottavat oman aikansa ja tarkistettavana on kaikkien miehistön passit ja muita asiakirjoja, joten prosessissa menee oma aikansa. Tästä suunnattiinkin sitten vielä kiireen vilkkaan tutustumaan Gdanskin vanhaan kaupunkiin ja ehdittiin vielä käydä syömässäkin siellä, ennen kuin palattiin Suomeen to yöllä Finnairin sinivalkoisin siivin. 

Tässä vielä pieni kuvakollaasi pimenevästä Gdanskin kaupungista. Siellä oli vielä ihanan jouluinen tunnelma joulukuusineen ja valoineen. Oli muuten erittäin tunnelmallinen kaupunki kauniine keskiaikaisine taloineen. Tuonne pitää kyllä vielä ehdottomasti mennä joku kerta paremmalla ajalla.








Kiitos Silja Line ja mukavat kanssamatkustajat unohtumattomasta elämysmatkasta! 

Tässä vielä muiden blogikolleegoiden reissupostauksia. Hauska, miten erilaisia postauksia samasta aiheesta saa.

Valkeat laivat



*Postauksen kuvat on otettu kännykkäkameralla*





lauantai 6. tammikuuta 2018

Joulu 2017


Tässä vielä pieni kuvakollaasi meidän tämän vuoden joulusta näin loppiaisen kunniaksi. Moni taitaa olla kyllä jo aika kurkkua myöden täynnä joulujuttuja ja eivätkä enää halua kuullakaan enää mitään jouluun liittyvää, mutta senkin uhalla vielä tämä postaus, kun kerran kuvatkin on otettuna.

 Meillä joulun perinteisiin kuuluvat ehdottomasti Mailegin Nisset, jotka kaivetaan vaatehuoneen perukoilta päivänvaloon, joulusukat takan edessä, johon lapset saavat joka aamu pienen yllätyksen ja tietysti kauniisti koristeltu joulukuusi.

Itse joululoma tuli vietettyä Länsirannikolla mummolassa äitini puurokattiloiden äärellä ja käyty vähän sukuloimassa ja ollaan vain nautittu kiireettömyydestä. Kerrankin on ollut hetki aikaa istahtaa alas ja vain olla. Nyt onkin hyvä jatkaa uuteen vuoteen ladatuilla akuilla, koska eihän nuo kiireet mihinkään häviä ja arki taas alkaa joululomien jälkeen koulujen alkaessa.










Huoh, vielä kun jaksaisi ruveta tähän joulusiivousurakkaan, joka odottaa kotosalla. Näiden koristeiden laittaminen takaisin varastoon ei olekaan yhtään niin mukavaa kuin esille laitto. Puuh! Mutta toisaalta ihanaa kun mennään kevättä kohden jo ja päivät rupeavat pidentymään.

Hyvää loppiaisen jatkoa kaikille!