keskiviikko 29. maaliskuuta 2017

Laveran uutuuksia

Minulle on taas kertynyt iso kasa Laveran uutuuksia, joista en ole vielä tänne blogiini saakka ehtinyt kertoilemaan. Osa tuotteista tuli jo syksyllä ja osan testaaminen on vähän jäänyt, kunnes nyt inspiroiduin testaamaan loputkin tuotteet ja kirjoittamaan niistä teillekin. Tunnustaudun Lavera faniksi ja olen erityisen tykästynyt merkin tuotteisiin. Hinta-laatusuhde on merkin tuotteissa erittäin kohdillaan. Toki joku huti on tullut kokeiltua (lähinnä dödö rintamalla), mutta muutoin olen ollut erittäin tyytyväinen.


Erityisesti talvella kun pakkanen ja kuiva huoneilma kuivattavat käsiä, niin käsirasvat ovat ehdottomia. Itseltäni löytyy käsirasva aina kassista mukana ja myös tämä uusi Intense Nail Cream. Tuote on erityisen hyvä halkeileville kynsinauhoille ja sopivan pieni rasia mukana kuljetettavaksi ja oi mikä ihana vaaleanpunainen sävy voiteella onkaan. Voide on aika tuhtia, mutta muuttuu levitettäessä öljymäisemmäksi ja imeytyy myös hyvin. Kynsinauhavoide sisältää viitä arvokasta öljyä, kuten luomuarganöljyä ja helokkiöljyä.

Laveran SOS Help Hald balm sisältää luomumakadamiaöljyä ja sheavoita, jotka kosteuttavat hyvin ihoa. Plussaa tuote saa suht hyvästä imeytyvyydeestään ja on tosi riittoisa. Tuoksukin on miellyttävä.


Laveran hiustuotevalikoima uudistui syksyllä niin pakkauksen kuin sisällön osalta.

Monia eri luonnonkosmetiikan shampoita on tullut kokeiltua, mutta jotenkin en ole vielä ihan sinut niiden kanssa. Pesen hiukset joka toinen päivä, koska hiukseni rasvoittuvat kuitenkin aika nopeasti. Ongelma näissä luonnonkosmetiikan shampoissa on ollut se, että jostain kumman syystä ne kutittavat hieman päänahkaani ja pesuteho ei yllä kuitenkaan normi shampoiden luokkaan ja hiukset jäävät helposti mielestäni hieman latteiksi ja likaisen oloisiksi. Monen monta merkkiä on tullut kokeiltua, mutta minulle ei ole vielä oikein selvinnyt, että mikä se kutittava aineosa on. Yksi oma teoriani on, että niiden pesuteho ei ehkä riitä viemään pois päänahasta kaikkia ns. hiuskemikaalien jäämiä, jotka jäävät sitten kutittelemaan.

Minulla oli testauksessa Freshness and Balance -shampoo rasvoittuville hiuksille ja Repair & Care hoitoaine. Näissä uudistetuissa Laveran hiussarjan tuotteissa koostumus on ainakin miellyttävä ja mielestäni pesuteho oli parempi mitä muissa testaamissani luonnonkosmetiikan shampoissa. Itse tykästyin erityistesti tämän shampoon tuoksuun, joka koostuu sitruunamelissasta ja mintusta ja ei nuo uudet värikkäät pakkauksetkaan pahaa sanottavaa saa. Hiukset tuntuivat puhtailta ja ilmavilta eikä tullut lättätukka efektiä. Pitkät hiukseni olivat myös helposti selvitettävissä ilman, että tuli silikonipintaa hiusten päälle, joka on aika iso plussa hoitoaineelle.


Itse olen erityisen ihastunut Laveran huulipuniin ja nyt tulikin testaukseen uutuusväri Dainty Rose 35. Olen käyttänyt jo vuosikausia Laveran huulipunia päivittäin. Ilman huulipunaa ei elämästä vaan tule mitään. Se viimeistelee  meikin, jota tulee käytettyä päivittäin ja tuo lisää ilmettä kasvoille. Laveran huulipunien koostumus on ollut myös erittäin miellyttävä. Ne ovat sopivan kosteuttavia, mutta kuitenkin tosi pysyviä ja sisältävät aavistuksen kiiltoa.



 Sitten erittäin kaivattuun uutuuteen, nimittäin silmämeikin pohjustusvoiteeseen. En ole ennen törmännytkään luonnonkosmetiikan saralla tähän tuotteeseen, joten oli erittäin mielenkiintoista testata sitä. Tuote on aika juokseva, joten se on erittäin helppo levittää ja kuivuu nopeasti. Tämän pohjustusvoiteen avulla silmämeikin saa pysymään luomilla huomattavasti paremmin, koska se ehkäisee silmäluomien sekä väripigmenttien rasvoittumista. 


Minulla on myös jo toinen putkilo menossa tätä rasvaiselle ja sekaiholle tarkoitettua Laveran 3 in 1 Wash, Scrub, Mask -monitoimipuhdistusainetta, jossa yhdistyy puhdistus, kuorinta ja naamio. Todella kätevää tällaiselle laiskalle ihmisille, joka ei koskaan jaksa kuoria ihoaan saatikka levitellä naamioita. Ihastuin nimenomaan tähän tuotteen pieniin kuoriviin mineraalipohjaisiin silica-rakeisiin, jotka hierovat ihoa lempeästi. Tuote on kuitenkin tosi hellävarainen, mutta puhdistaa meikin paljon paremmin kuin perinteiset puhdistusmaidot kiitos noiden rakeiden. Lisäksi vaikka tuote on tarkoitettu rasvaiselle/sekaiholle, niin se ei kuivata ihoa, joka on tärkeää pintakuivalle iholleni. Antibakteerinen luomupiparminttu-uute puhdistaa ja kirkastaa ihoa ja piimaa jättää iholle mattapinnan ja salisyylihappo ehkäisee epäpuhtauksien syntymistä. 



 Laveran yövoide uudistui myös syksyllä. Laveran Re-Energizing Sleeping Cream eli uudistava yövoide lupaa edistää ihon luonnollista uusiutumista, elvyttää ihoa, häivyttää väsymyksen merkkejä, kosteuttaa ja silottaa ihoa. Voide onkin koostumukseltaan erityisen täyteläinen ja sopii parhaiten kosteusköyhälle ja ikääntyvälle iholle. Raaka-aineina siinä on mm. luomumanteli- ja -oliiviöljy, hyaluronihappo, luomuviinirypäle ja E-vitamiini.


 Nyt kun aurikokin rupeaa taas paistelemaan pimeän talven jälkeen, niin kiva saada iholle vähän lisähehkua. Olen nyt tämän talven käyttänyt säännöllisin epäsäännöllisin väliajoin tätä Laveran Self-Tanning Creamiä kasvoilleni ja sillä saa kivan luonnollisen pienen värin eikä ole pelkoa, että oletkin muutaman tunnin päästä aivan läikykkään ruskea.  Oi niitä aikoja kun tosiaan näin oli. Taisin olla silloin yläasteella kun ensimmäiset itseruskettavat tulivat ja voi sitä ihanaa ruskean läikykästä ihoa mitä silloisista itseruskettavista tuli. Nykyään monet itseruskettavat ovat onneksi kehittyneet tästä ajasta ja niillä saa jopa aika luonnollisen rusketuksenkin aikaiseksi. Tämä Laveran Self-Tanning Cream kosteuttaa myös kivasti ja eikä siinä ole niin hirmuisen voimakas itseruskettavan tuoksu mitä joissakin itseruskettavissa on. 


Sitten vielä lopuksi tähän ykköstuotteeseen, johon olen ollut supertyytyväinen. Lavera Invisible 24 h Deodorant Roll-On on nimittäin tehokkain Suomesta löytämäni alumiiniton dödö. Tuote sisältää helmiuutetta ja sinkkiä. Näitä on kulunut jo purkki tolkulla ja hintakaan ei ole paha. Ennen tämän tuotteen löytymistä raahasin aina Jenkkireissuilta kymmeniä purkkeja alumiinittomia dödöjä Whole Foodsista, mutta nyt ei onneksi tarvitse enää sieltä saakka niitä raahata. Olen kokeillut myös muutamia muitakin Laveran dödöä aikaisemmin, mutta tämä on ollut ehdottomasti paras. Toki jos et ole käyttänyt alumiinitonta dödöä koskaan aikaisemmin, niin ihon kestää tottua siihen ja puskee myös ensin kaikki "myrkyt" sieltä kainosta ulos, mutta ei kannata luovuttaa ja testaamalla löytää kyllä ihan toimivia. Toki jos olen menossa jonnekin juhliin, niin silloin laitan ihan normaaleja alumiinia sisältäviä dödöjä kainaloon, jotka estävät myös hikoilua. Alumiinittomissahan on se efekti, että kainalot kastuvat kyllä helpommin, mutta koska alumiini on yhdistetty myös joissakin tutkimuksissa rintasyöpään, niin halusin siirtyä luonnollisempaan versioon.

Ja mikä parasta, Laveran kaikki tuotteet ovat luonnonkosmetiikkaa eli voit paremmalla omalla tunnolla käyttää näitä. Sekä luonto että oma kehosi kiittävat näistä valinnoista. Lavera täyttää muuten tänä vuonna 30 vuotta, joten sekin on päässyt jo kiitettävään aikuiseen ikään ja Lavera juhli myös alkuvuodesta 10-vuotis taivaltaan Suomessa. Onnittelut täysistä vuosista!


*osa tuotteista saatu*

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

3-vuotissynttärit


Meillä vietettiin viime viikonloppuna pienimmäisen herran 3-vuotissynttäreitä. Tällä kertaa synttärit olivat vähän pienemmät ja oli työviikon jäljiltä myös itsekin sen verran väsy, että kaikkea ei jaksanut itse leipoa, vaan toisena kakkuna oli Dr. Oetkerin pakastekakku ja äiti toi leipomiansa pullia. Varsinaisena pääkakkuna oli leipomani autokakku, josta ei ihan tullut sellaista kuin piti, kun rupesi leviämään ja kaapissa ei ollut muuta punaista väriä kuin vaaleanpunaista, joten autosta tuli sitten vaaleanpunainen, vaikka toiveena oli kirkkaan punainen. Pikkumies oli onneksi kuitenkin tyytyväinen kunhan se vain muistutti autoa.

Suolaisena oli taas perinteistä kalalevitettä, joka on aina aika menestys vieraiden keskuudessa ja eipä ole tullut vielä vastaan ihmistä, joka ei olisi siitä tykännyt. Kalalevitteen teko on myös tosi helppoa. Sekoitetaan vaan Philadelphiaa, kermaviiliä, kylmäsavulohta, punasipulia ja ruohosipulia ja vähän maustetaan. Tämän kanssa sopivat erityisesti pienet pyöreät ruisnapit.

Kohta pitäisi ruveta jo miettimään toukokuussa vietettäviä 9-vuotissynttäreitä. Poika on toivonut Pokemon go -synttäreitä, joten kaipa äipän täytyy totella sitä toivetta.

Nyt äkkiä ulos nauttimaan vielä viimeisistä auringon säteistä! Koko päivä onkin tullut vietettyä sisällä, joten täytyy laittaa töpinäksi, että ehtii vielä nauttimaan.





keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Coca-Cola hyönteismenua maistelemassa


Johan on aikoihin eletty. Nimittäin en olisi koskaan kuvitellut vapaaehtoisesti syövänäni ötököitä lounaaksi ja vielä Suomen maaperällä ja todennut sen jälkeen vielä, että nehän oli ihan hyviä ja syötäviä. Aikamoisia ennakkoluuloja oli kyllä ennen tilaisuutta, mutta olin päättänyt jo etukäteen, että kaikkia maistan ja olisihan koko tilaisuuden juju mennyt vähän ohi, jos maistelusta olisi kieltäytynyt. Joten eikun vaan ennakkoluulottomasti hyönteisten kimppuun ja suuhun. 

Tilaisuuden järjestäjänä toimi Coca-Cola, joka oli yhteistyössä hyönteiskokki Topi Kaireniuksen kanssa kehittänyt neljän ruokalajin "Coke and Insects" -hyönteismenun, jonka maisteluun sain kutsun. Suomen Coca-Colalle reseptit laatinut Kairenius on yksi harvoista länsimaalaisista hyönteisiin erikoistuneista kokeista. Resepteissä oli hyödynnetty Cokista sekä raaka-aineena että ruokien makua tasapainottavana makuparina tai hih näin vitsinä voisi myös sanoa, että ainakaan sitä Cokista tarvitaan huuhtelemaan nuo ötökät suusta alas.

Tilaisuuden aluksi Kairenius kertoi paljonkin tautatietoa tästä tulevaisuuden uudesta ruokatrendistä. Suomalaiset ovat nimenomaan edelläkävijöitä Pohjoismaissa hyönteiskulttuurin edistämisessä. Hyönteiset ovat erittäin eettinen sekä ekologinen ja ravinnerikas vaihtoehto sisältäen mm. paljon proteiinia ja hyviä rasvoja. Hyönteisten tuotantoon kuluu myös merkittävästi vähemmän luonnonvaroja kuin lihantuotantoon ja ne vaativat vain vähän tilaa ja niitä voidaan ruokkia sellaisilla rehukasvien osilla, joita ei syötetä eläimille. Niitä voidaan ruokkia myös elintarviketeollisuuden ruokajätteillä. Lisäksi monelle tärkeään kysymykseen, että mitenkäs nuo hyönteiset sitten ns. teurastetaan. No se tapahtuu vaivuttamalla hyönteiset horrokseen lämpötilan laskulla ja lopulta ne pakastetaan ja tämä on täysin kivutonta ja ilmeisesti tutkimusten perusteella todennettuna, hyönteisiltä puuttuu tuntoaisti, joten ne eivät tunne yleensäkään kipua. 

Ja varmaan tämä hyönteisten syönti trendi tulee vaan kasvamaan, varsinkin kun ensi vuonna hyönteisiä saa näillä näkymin myydä elintarvikkeiksi lainsäädännön muuttuessa. Jopa suomalaiset sikatilalliset ovat ruvenneet kasvattamaan hyönteisiä koeluonteisesti. Vielä näiden hyönteisten hinta on aika pilvissä ja kilohinta on n. 50-60 kg euron luokkaa, mutta eihän noita kukaan kilokaupalla toisaalta syökään, vaan pieni määrä riittää. 

Tässä meidän neljän ruokalajin menussa oli mukana nmm. kotisirkkoja, kotoisia jauhomatoja ja mehiläisen toukkia sekä itse hunajakennoja. Toki kaikki hyönteiset oli paistettu eli mitään ei syöty elävältä tai käsittelemättömänä, johon en olisikaan pystynyt. Toki tuo mehiläisten hunajakenno, jota en sitten muistanut edes maistaa oli kai ihan käsittelemätön.







Ensimmäiseksi aloitin maistelun tästä Cola Crickets Nacho Platterista, jossa kotisirkkojen kyytipoikana oli nachoja ja tuntui turvallisimmalta aloittaa tästä missä oli jotain tuttuakin mukana. Kieltämättä yhdistelmä toimi ja nämä sirkat maistuivat ihan rapsakan hyviltä ja vähän niinkuin olisi syönyt pienen pieniä paistettuja muikkuja. Näitä pystyi syömään montakin, kunhan ei katsonut tarkemmin tuota ulkonäköä jalkoineen, vaan keskittyi makuun. 

Jauhomadot saivat puolestaan uuden kodin tässä aasialaistyyppisessä kevyessä kevätrullassa. No näiden maku oli aika mieto, mutta kyllä nuo sirkat olivat enemmän omaan makuuni.



Jälkkärina oli ihan perinteistä mud cakea, johon ei ilmeisesti ollut ujutettu mitään hyönteisperäistä toisin kuin tähän Bugs n´ Beet Coke -smoothieen, jossa oli käytetty amerikkalaistyyppisesti hyöteisiä jauhon muodossa. Koko smoothien kruunasi tämä iso sirkka, jota loppujen lopuksi pienen mietinnän jälkeen suostuin maistamaan. No ei ehkä olisi kannattanut haukkaista ensimmäisenä tuosta pääpuolesta, jossa tuo tuijottava silmäkin on, koska pää nimenomaan poksahti ikävästi suussa ja jäi sitten loppu sirkka syömättä.



Tämä kokemus jää kyllä ainakin pitkäksi aikaan mieleen ja nyt voi avoimemmin mielin suhtautua tulevaisuuden uuteen ruokatrendiin, vaikka ei noista kyllä mitään meikäläisen herkkuja tullut ja nyt kun näitä kuvia katselee lähemmin, niin täytyy todeta, että en onneksi katsellut noiden koostumusta silloin lähemmin, vaan lappasin suuhuni, koska lähempi tarkastelu olisi voinut viedä kokonaan ruokahalun.

Miltäs teistä kuulostaa tämä tulevaisuuden uusi ruokatrendi, joka on jo todella yleistä länsimaiden ulkopuolella? Niin ja vielä lopuksi kevennyksenä, että kuulemma jokainen suomalainen syö keskimäärin n. 400-500 g hyönteisiä vuodessa tiedostamattaan, joten aikamoinen määrä noita muutenkin tulee syötyä ja vielä ihan raakana :)

perjantai 17. maaliskuuta 2017

Yhteinen taival katkoksella

Oi ihanuus! Viikonloppu koitti vihdoinkin! Pitkä viikko takana ja nyt kaivattu hengähdystauko vihdoin koitti. Tosin ihan ei löhöillen tätä viikonloppua saa viettää, kun vietetään huomenna meidän pikkumiehen 3 v synttäreitä, joten tämä ilta kuluukin sitten kakun leivonnassa ja koristelussa. Pikkumies on nyt kova autofani, joten hän saa autokakun synttärikakuksi, joka toivottavasti nyt myös onnistuu. Aina kun ei tiedä mitä noista tuotoksista syntyy. Huomenna aamulla sitten täytynee vielä leipoa vähän lisää ja sitten vieraat saavatkin jo tulla.
 
Oikein rattoisaa viikonloppua kaikille ja kuullaan seuraavaksi synttäritunnelmien kera. Tosin kannettavani otti nokkiinsa ja sanoi työsopimuksensa irti ja tietysti suurin osa kuvistakin jäi sinne ja ei viitsi oikein työkoneelle ruveta kuvia latailemaan, joten voi vähän kestää, että saatte nuo synttäritunnelmakuvat. No onneksi tämän postauksen kuvat olin jo tallettanut aikaisemmin tänne bloggerin luonnoksiin. Saas nähdä saanko suostuteltua konetta enää jatkamaan yhteistä taivalta vai olikos se siinä. Mistä lienee nokkiinsa ottanut, kun ei noista koskaan tiedä. Tosin olihan tuota yhteistä taivalta kuljettu jo aika monta vuotta, joten ehkä on aika katsoa myös muita vaihtoehtoja ja tutkailla, että onko se ruoho vihreämpää aidan toisella puolella. Mikäänhän ei kestä ikuisesti, vaikka niin mielelläni vielä olisinkin rinnalla kulkenut, mutta minkäs teet, kun toista ei enää huvita. Ehkä on uuden etsinnän aika ja ehkäpä siitä saa uuden uskollisen kumppanin taas vuosiksi eteenpäin. Ja tästä vahingosta viisastuneena, siirrän ne kuvani vähän tiheämmin ulkoiselle kovalevylle. Nyt on ollut pientä laiskuutta sen suhteen ja sen siitä sitten sai. Laiskuus ei koskaan voita!
 
Mutta nautitaan nyt hetkinen näistä iltahämyisistä olkkarikuvista. Oikein ihanaista viikonloppua!

 





keskiviikko 15. maaliskuuta 2017

Lasten kanssa Floridassa


Ehdin vihdoin ja viimein käymään näitä meidän hiihtolomareissun kuvia läpi ja latailemaan ne tänne blogistaniaan saakka. Reissussa oltiin parisen viikkoa ja kohteena oli taas tuttu Florida. Jenkeissä on tullut käytyä jo pitkälti yli kymmenen kertaa 2000-luvulla, joten on tullut koluttua noita  seutuja jo aika monesti. Tällä kertaa kohteemme oli Delray Beach, joka sijaitsee n. tunnin matkan päästä Miamista pohjoiseen. Aivan ihastuttavaa seutua ja alueella on vieri vieressä miljonäärien ns. kesähuviloita, joita ei voi kuin huokaillen ihastella ja toivoa sitä lottovoittoa joskus kohdalleen. Koska tuolla Jenkeissä on tullut käytyä sen verran monta kertaa jo, joten laittelin tähän postaukseen myös joitakin vinkkejä ekaa kertaa Jenkkeihin suuntaaville.

Meillä oli vuokrattuna Delray Beachistä taas tutun tutun asunto, joka sijaitsee aivan mahtavalla paikalla. Taloyhtiössä on oma uima-allas, joka on aivan kanavan vieressä, jossa voi seurata ohi kiitäviä ökyjahteja ja tien toisella puolella on puolestaan hiekkaranta.

Meidän reissun ohjelmaan kuului ihan löhöilyä uima-altaalla, vähän golfia ja tietysti shoppailua. Floridahan on oikeaa shoppailijan paratiisi. Kauppoja löytyy varmasti jokaiseen makuun.  Tuoltahan löytyy mm. Jenkkien suurin outlet keskus, nimittäin Sawgrass Mills, jossa saa päivän jos toisenkin kulumaan. Vaikka nyt ei ollut enää sitä kurssietua mitä jokunen vuosi sitten, niin onhan tuolla vielä halvempaa kuin Suomessa. Lisäksi aina on jossain alennusmyyntejä ja Jenkkilä on myös oikea alekuponkien luvattu maa. Jenkeissä on hyvä muistaa, että hintalapun hinnat ovat aina verottomia ja kassalla niihin tulee vielä vero päälle.

Jos olet muuten ekaa kertaa suuntamassa Jenkkeihin, niin vinkkinä, että tuolla on auton vuokraus melkein välttämättömyys. Kukaan ei oikeastaan kävele minnekään ja välimatkat ovat tosi suuret ja siellä ei yleensä ole mitään keskustaa, johon voi keskittyä oleilemaan ellei nyt kyse ole esim. Nykistä tai esim. Friscosta. Julkisia ei oikeastaan käytä kukaan. Itsekin uskaltauduin tällä kertaa ajamaan parisen viikkoa jopa ihan yksinäni pidempiäkin matkoja isoa kahdeksan paikkaista tila-autoa ja hyvin meni. Kunnon navi vaan ja nykyajan älykännyköistähän ne löytyvät, niin johan onnistuu, vaikka välillä vähän hirvittikin. Kaistoja kun voi olla aika hirmuinen määrä vierekkäin ja tiet menevät välillä päällekkäin ja jos satut olemaan siellä uloimmailla kaistalla kun pitäisi poistua liittymästä, niin vähän kieli keskellä suuta saa mennä. Lisäksi kannattaa muistaa, että Jenkeissä (ainakin tuolla Floridassa) saa kääntyä oikealle myös punaisilla ellei sitä ole kielletty erikseen. Aikamoista piippailua tulee takaa, jos jäät punaisiin valoihin odottamaan oikealle kääntyessäsi. Lisäksi kannattaa muistaa Jenkkien tietullit ja ottaa autoon valmiiksi Sun Pass -laite, joka veloittaa sitten luottokortiltasi tietullimaksut.





Floridassa kun ollaan, niin näitä alligaattori varoituskylttejä on tietysti joka puolella ja ne myös kannattaa ottaa tosissaan. Itse en ainakaan menisi tuollaiseen uimaan ja taisi parisen vuotta sitten joku pikkutyttö joutuakin alligaattorin hampaisiin, kun perhe oli uimassa ns. kielletyssä paikassa eivätkä piitanneet varoituskylteistä.


Tälläkin kertaa matkasimme muutamaksi päiväksi Orlandoon ja kohteena oli tietysti Disney World ja sen Magic Kingdom -teemapuisto. Lapset ovat vielä kuitenkin sen verran pieniä, että tuo Magic Kingdom on mielestäni paras vaihtoehto, vaikka Epcotissa olisi ollut Frozen, mutta meillä onneksi on tuo Frozen jo vähän menneen talven lumia. Viime reissulla tuli käytyä Hollywood Studiolla, joka on lohkaistu muutama vuosi sitten Magic Kingdomista ja vähän laajennettu. Ihan ok puisto sekin, vaikka itse tykkään eniten tästä Magic Kingdomista. 

Aikamoinen rahanmeno paikkahan tuo Disney World on ja päivä on yhtä jonottamista. Sinne kannattaa tosiaankin suunnata heti puiston auettua ja hakea suosituimpiin laitteisiin Fast Passit, joten pääsee edes johonkin laitteeseen edes vähän lyhyemmällä jonottamisella. Normaalisti tuolla kun yhteen laitteeseen jonotusaika voi olla pitkälti yli tunnin, joten eipä päivän aikana kovinkaan monta laitetta sitten ehdikään. Lisäksi kannattaa varautua siihen, että sisäänpääsy yhteen puistoon on yli 100 euroa myös lapsilta, joten pelkät sisäänpääsyt yhteen puistoon viisihenkiseltä perheeltä ovat tosiaan yli 500 euroa. Eipä noita puistoja sitten kovinkaan montaa oikein yhdellä reissulla kyllä käydä, kun sisäänpääsyt ovat tuota luokkaa. Tietysti voi ostaa lippupaketteja, jotka sisältävät useamman puiston, mutta eivät nekään ilmaisia ole, varsinkin jos meinaa kaikki Disney Worldin puistot käydä läpi tuolla Orlandossa.

Orlandossa on toki paljon muutakin nähtävää lapsille kuin Disney Worldin puistot. Joskus on tullut piipahdettua mm. Sea worldissä sekä Universal Studiolla, mutta ne jäivät tällä kertaa välistä. Lisäksi löytyy myös erilaisia vesipuistoja vesipedoille. Myös Kennedy Space Center on Orlandon lähettyvillä ja siellä käytiin viime kerralla. Ehkä oivallisempi paikka vähän isompien lapsien kanssa.



Ollaan lähes joka kerta Magic Kingdomissa vieraillessamme käyty syömässä näiden hahmojen kanssa. Pöytä kannattaa varata etukäteen, kun ovat aika suosittuja.







Puistoon tullessa kannattaa napata alueen kartan lisäksi aikataulu, että missä mitäkin tapahtuu mihinkin aikaan. Tällä kertaa ei ollut iltaparaatia, vaan paraati oli nyt päivällä. Ilta huipentui perinteisesti ilotulitukseen, joka on todellakin näkemisen arvoinen. Lisäksi prinsessalinnaan oli valaistu aivan uskomattoman hieno valoshow, joka kannattaa ehdottomasti katsoa. Otin siitä muutaman videonkin, joista yksi löytyy tuosta alhaalta, joka toivottavasti toimii. Valittevasti se latautui tosi huonolaatuisena tänne, mutta antaa nyt kuitenkin olla tuossa.












Floridassa kun kerran ollaan, niin pitihän meidän käydä katsomassa alligaattoreita Evergladesissä. Matka taittui näillä kovaa ääntä pitävillä potkuriveneillä ja suoraan sanottuna venematka on välillä aika pelottavaa, kun on tottunut Suomessa siihen, että karikkoja on jos jossakin ja kaislikkoon ei todellakaan ajeta, mutta täällä niihin vedellään vaan iloisesti. Muutama ihan ihka elävä alligaattorikin bongattiin.




Takastulomatka ei sitten enää ollutkaan enää kovinkaan mieltä ylentävä. Meillä oli sekä mennessä että tullessa koneen vaihto Lontossa ja lentoyhtiö muutti paluulentojen aikataulua siten, että meille tulikin 11 tunnin odutusaika Lontoossa. Ostettiin sitten etukäteen Heathrow express -junan liput ja suunnattiin päiväksi Lontoon keskustaan. Vinkkinä, että nuo junaliput kannattaa ostaa vähintää 90 päivää etukäteen, niin säästää sievoisen summan ja pääsee tosi nopeasti Lontoon keskustaan. 

Saavuttuamme Lontoon lentokentälle oli sunnuntai aamu ja itse en ollut nukkunut lennolla yhtään ja lapsetkin vain torkahtivat, joten arvatenkin oltiin aivan rättiväsyneitä tuonne saavuttuamme. Päätettiin sitten hypätä koko konkkaronkka Hop on - Hop off -turistibussiin ja yritettiin pysyä hereillä edes osan bussimatkaa, kunnes sitten kaikki nukahdettiin toviksi sinne. Meni kyllä tuo sightseeing vähän kankkulan kaivoon, mutta tulipahan koettua vähän Lontoon ilmapiiriä reissun päätteeksi ja lapset sentään pysyivät hereillä sen ajan, että näkivät Big Benin. 




Onneksi täällä mennään kovaa vauhtia kevään ja kesän suuntaan, joten on taas jotain mitä odottaa. Tosin sitä ennen on vielä viikon Rooman reissu tiedossa pääsiäisenä, kun lähden kahden isomman lapsen kanssa sinne ihmettelemään. Sen jälkeen voikin sitten odotella kesän tuloa tänne Suomeen.