keskiviikko 26. joulukuuta 2018

Mätimoussea ja lohilevitettä


Mites teillä on joulun vietto mennyt? Jokos jouluähky rupeaa helpottamaan? Täällä vielä viimeisiä joulusuklaita nautitaan ja kinkkuakin taitaa vielä olla jäljellä, vaikka ei ihan omia lemppareita olekaan, mutta kyllähän sitä joulupöydässä pitää olla.

Meidän joulupöydän ehdottomat suosikit ovat mätimousse ja lohilevite, jotka maistuvat niin aikuisille kuin lapsillekin. Kylmäsavulohilevite on erityisesti meidän lasten suosikki ja sitä tuleekin tehtyä myös aina synttärijuhlille. Saa helposti kaikille maistuvaa suolaista herkkua. Nämä ovat helppotekoisia ja säilyvät myös parisen päivää, tosin meillä ei yleensä sitä ongelmaa ole ollut, vaan on kyllä huvennut aika nopsaan parempiin suihin.

Kylmäsavulohilevite sopii tarjottavaksi erityisesti ruisnappien kanssa eli sellaistan Väinämöisen nappien tapaisten kanssa ja mätimousse taas saaristolaisleivän tyyppisen leivän kanssa. Toki mäti sopii myös paahtoleivän kanssa, mutta ehkäpä tuossa tuo kananmuna tekee sen, että tuon haluaa nauttia erityisesti saaristolaisleivän kanssa. Tässä teillekin vielä nämä ohjeet, jos haluatte kokeilla.


Kylmäsavulohilevite

1 rasia (200 g) Philadelphia maustamatonta tuorejuustoa
1 prk kermaviiliä
200-300 g kylmäsavulohta 
ruohosipulia
punasipulia  (n. puolikas)
musta- ja sitruunapippuria

Pilko kylmäsavulohi, silppua ruohosipulia ja punasipuli ja sekoita tuorejuuston ja kermaviilin kanssa. Lisää lopuksi pippurit ja levite onkin valmis.


Mätimousse

2 kovaksi keitettyä munaa
 1 prk smetanaa
n. 1 1/2 - 2 dl mätiä
2-3 rkl silputtua tuoretta ruohosipulia
2-3 rkl silputtua punasipulia

Kuori munat ja pilko pieniksi paloiksi ja sekoita smetanaan. Lisää loput ainekset. Lisää tarvittaessa ripaus suolaa ja anna vetäytyä jääkaapissa parisen tuntia. Nauti saaristolaisleivän kera.

Mukavaa tapaninpäivää! Me lähdetään alennusmyynteihin.






sunnuntai 23. joulukuuta 2018

Aatto on jo ovella


Vielä yksi yö itse h-hetkeen. Täällä lapset odottavat jo kärismättöminä, että koska se joulupukki oikein tulee. Millään ei jaksettaisi enää odottaa. Kyllähän sitä itsekin omasta lapsuudesta muistaa, että mitenkä tuota jouluaattoa odotti kuin kuuta nousevaa ja voi sitä onnen hetkeä kun joulupukki astui ovesta sisään.

Meillä on joulukoti ollut koristeltuna jo pitkään. Näin jouluhulluna ihmisenä joulukoristeet kaivetaan jo viimeistään marraskuussa esille ja kuusikin on ollut pitkään koristeltuna. Yleensä itse jouluna on ollut jo ihan kyllästynyt noihin ja odottaakin jo innolla, että koskas ne saa laitettua takaisin varastoon ja odottamaan ensi joulua.

Tänäkin vuonna meidän joulukuusi on tekokuusi, jolla ollaan menty jo monen monta vuotta.  Se oli menossa edellisessä työpaikassani roskikseen ja tuli pelastettua se roskiskohtalolta. Eihän nuo tekoversiot ihan oikeita kuusia peittoa, mutta eipähän ole niitä neulasia jokaisessa sukan pohjassa pistelemässä ja on helppo hakea vain varaston perukoilta ja kasata. Lisäksi jouluna tulee oltua paljon muualla, joten aidosta kuusesta nauttiminen menee vähän hukkaan ja mummolassa on aina kuitenkin aito perinteinen kuusi, joka koristellaan yhdessä lasten kanssa.

Oikein ihanaa joulun aikaa!









lauantai 15. joulukuuta 2018

Joulu on jo ovella



Täällä rupeaa jouluvalmistelut olemaan hyvällä mallilla. Kuusi on koristeltu, joulusukat laitettu takan päälle, Mailegin nisse joulukalenterit kaivettu vaatehuoneen perukoilta ja piparkakkutalokin on tehty ja samalla paistettiin iso kasa pipareita, jotka hupenivat aika nopeasti parempiin suihin. Jokunen sentään jäi jäljelle koristeluun asti. Kaikki joululahjatkin on jo ostettuna, joten voisi siis sanoa, että joulu saa tulla. 

Lapset odottavat jo innokkaita joulupukin tuloa ja aika ihanaa, kun ainakin vielä kaksi pienintä uskoo joulupukkiin, vaikka taisivat tajuta, että viime jouluna ukki oli joulupukkina. Näin joulun aikaan on hyvä aina vedota siihen, että tontut tarkkailevat ja pitää käyttäytyä hyvin, hih. Herttaista, että tuo tarina menee vielä hyvin läpi ainakin pienimmälle, vaikka ihan varmuutta tuosta joulupukista ei olekaan, mutta tonttuja sentään ainakin on.

Ihanista joulun odotusta ja mukavaa viikonlopun jatkoa! Saas nähdä saadaanko valkoinen joulu eteläänkin.















perjantai 7. joulukuuta 2018

Pikeerillä koristeltu piparkakkutalo


Tadaa! Tämän vuoden piparkakkutalo on valmis ja tietysti vaaleanpunaisena. Minkäs sitä omalle lempivärilleen voi. Eihän se pantterikaan pilkuistaan mihinkään pääse. Tämä on nyt kolmas leipomani piparkakkutalo ja ensimmäinen oli myös vaaleanpunainen, seuraava puolestaan vaaleansininen ja nyt taas palattiin vaaleanpunaiseen. 

Piirsin nuo talon kaavat joskus vuosia sitten ja nyt vähän madalsin kaavoja. Itse talo paistettiin jo parisen viikkoa sitten, mutta koristelupuuhiin päästiin vasta nyt. Samalla leivoin lasten kanssa ison kasan pipareita, jotka lapset saivat koristella. Muutoin lapsilla oli oma piparkakkutalo koristeltavana. Näin äippä saa tehdä mieleisensä ja lapset omanlaisensa. Kaikkien hermot säilyvät tällä tavalla ja sillä periaatteella ollaan menty jo monta joulua. Postauksen lopussa onkin kuva vielä lasten luomuksesta.

Ihan putkeen ei tällä kertaa mennyt tämän talon teko tai no en tiedä onko koskaan mennytkään, mutta näin suurta mokaa en ole ennen tehnyt. Nimittäin olin "liimannut" seinäpalat jo kiinni ja antanut kuivua tovin, kunnes rupesin asettelemaan kattoa ja pähkäilin, että eihän se sovi ollenkaan, kunnes älysin, että sivuseinät ovat sivuttain. No niihden olisi kuulunut olla pystysuunnassa. Ei auttanut kuin ruveta irrottamaan seinät ja samassa rytäkässä takapalakin meni kahtia, mutta onneksi se on tosiaan takana ja sain sen vielä korjattua. Tähän väliin täytyy vain todeta, että ihan hyvä, että minusta ei tullut sitä arkkitehtiä, joka oli joskus lapsena haaveammattina. Voisi olla talon seinätkin miten sattuu, vaikka itse suunnittelee. Aina ei voi blondikaan olla skarpeimillaan...hih!

Pari vinkkiä vielä itse piparkakkutalon tekoon, siis tuon vinkin lisäksi, että kannattaa laittaa seinät oikein päin. Kerran olen myös onnistunut kokoamaan valmispaketista tuon talon siten, että ovi oli ylösalaisin, joten aina ei voi mennä ihan putkeen. Mutta siis näihin vinkkeihin. Ensinnäkin kannattaa kaulita taikina suoraan leivinpaperin päällä ja leikata palat siinä, jotta palat pitävät muotonsa. Paistolämpötila kannattaa myös olla normaalia alhaisempi eli paistaa paloja vähän pidempään, jotta niihin saa hyvän vahvuuden. Itse koristelun teen aina pikeerillä, joka tehdään kananmunan valkuaisesta, tomusokerista ja pari tippaa etikkaa. Tuo täyttöpikeeri eli tuo vaaleanpunainen väri on pastaväristä, jonka lisäämisessä kannattaa olla varovainen. Jo pari tippaa riittää. Täyttöpikeeri kannataa tehdä myös aika juoksevaksi, jotta se levittyy nätisti, mutta tietysti ei saa olla liian juoksevaa, että kovettuu myös. Nämä koristellut palat kannattaa antaa kuivua rauhassa ja sitten sekoittaa vasta tuo valkoinen paksumpi pikeeri, joka pursotetaan koristetyllalla varustetulla pursotinpussilla. Itse käytän tätä paksumpaa pikeeriä myös talon osien liimauksessa ja ei ole riskiä sormien palamisestä, niinkuin sulan sokerin kanssa. Talon kannattaa antaa kuivua rauhassa ja viimeiställään lopuksi tuolla paksummalla valkoisella pikeerillä. Sillä saa myös hyvin täytettyä kaikki epämääräiset kolot, joita aina tuppaa jäämään. Minä en ainakaan paloista koskaan saa täydellisesti toisiinsa sopivia. Ja eikun rohkeasti kokeilemaan ja leipomaan! Minäkään en todellakaan ole mikään leipurimestari, kunhan vaan kokeilen kaikenlaista.







Tässä vielä parisen kuvaa meidän viime vuonna olleesta talosta. Aikamoinen Hannun ja Kertun karkkitalo sekin oli tai pikemminkin on, sillä laitoin tuon pahvilaatikkoon talteen ja nyt meillä onkin sitten pieni piparkakkutalokylä.


Leipomisiloa!

sunnuntai 11. marraskuuta 2018

Peiliovet makuuhuoneeseen

 

Hello taas pitkästä aikaa. Aika mennä viilettää hirmuista vauhtia ja ollaan jo marraskuussa ja kohtahan se joulu onkin jo ovella. Tätä postausvauhtia, seuraava postaus onkin sitten varmaan kun joulukoristeet on kaivettu esille. No mutta ennen kuin sinne asti mennään, niin vähän makuuhuoneen uudistusta. Muutin huoneita päittäin tyttäreni huoneen kanssa ja tämä huone oli aiemmin avoinna olevaa tilaa. Isäni toimesta tähänkin huoneeseen tehtiin sitten seinä ja samalla asennettiin lasiovet. Näiden kuvien ottamisen jälkeen huone on myös jo vähän muuttunut. Nimittäin seinä on saanut uuden kuvion ja värin. Kyseinen maalausinspiraatio odotti pitkään tulemistaan, mutta viime viikonloppuna sain sen tehtyä ja samalla innostuin maalaamaan myös alakerran olohuoneen seinänkin. Instan puolella kuvia uudesta makuuhuoneen seinästä onkin jo pyörinyt, mutta ne kuvat odottavat vielä tuloaan tänne blogiin saakka. Näissä kuvissa onkin vielä näkyvissä seinillä valkoiset läiskät, jotka ovat kitattuja ruuvien koloja. Onneksi nekin ovat nyt uuden maalin myötä jo historiaa.   

Uuden makuhuoneeni sisustaminen on myös edennyt uusien peiliovien myötä. Olin lopun kyllästynyt kapeisiin ruskeisiin liukuoviin, jotka olivat niin rimpuloita, että eivät oikein millään pysyneet paikoillaan ja kaapista ei koskaan oikein saanut mitään pois. Sattuimoisin huomasin meidän kylän facebook kirppiksellä myynnissä olevat peiliovet ja olivat hyvällä tuurilla juurikin oikean levyiset. Korkeus oli vähän matalampi, mutta kätevä isäni kävi rakentamassa tuohon pienen korokkeen, niin avot, ovat sopivat kuin nakutettu paikoilleen ja muutoksen hinnaksi ei tullut kuin murto osa uusien ovien hinnasta.

Uusien peiliovien myötä makuuhuoneeseen sai myös vähän lisää tilantuntua, vaikka ei ihan feng shuin mukaan nyt mennäkään. Senhän mukaan makuuhuoneessa ei missään nimessä saisi olla peilejä, mutta eipähän meidän koti ole toisaaltaakaan muutenkaan ole mitenkään tuon aatteen mukainen. Esim. yöpöydän lamppujakin on vain yksi, kun toinen lähti eron myötä miehen matkaan. Ehkä jossain vaiheessa pitää hankkia niitä toinenkin, että on se puoli Feng Shuista olisi korjattu kuntoon.













keskiviikko 26. syyskuuta 2018

9 v synttärihumua


Viime viikonloppu meni ihanassa synttärihumussa, kun meidän neiti täytti 9 vuotta. Tuossa iässä noita synttäreitä odotetaan vielä kuin kuuta nousevaa, toisin kuin tässä 40+ iässä, jolloin jokainen lisävuosi otetaan vain kauhulla vastaan. Ollaanhan sitä aina vaan lähempänä viittäkymppiä, jota ei yleensä niin ilolla oteta vastaan. 

Lauantaina vietettiin ensin ns. aikuissynttäreitä ja sitten sunnuntaina talon valtasivat tyttökaverit. Kyllähän noista tytöistäkin aikamoinen desibelitaso ja vilske lähtee. Kutsuttuina olivat kaikki luokan tytöt, kun ei viitsi ketään jättää poiskaan, ettei tule kenellekään paha mieli ja kyllähän sopu sija antaa ja otettiin myös olohuoneen pöytä ns. toiseksi ruokapöydäksi ja kaikille 19 vieraalle löytyi istumapaikka pienten järjestelyiden jälkeen. 

Kuten äitinsäkin, neiti rakastaa (vielä) vaaleanpunaista, joten sillä värityksellä sitten luonnollisesti mentiin, kuten kuvista näkyy. Kakuksi leivoin ruusukakun, jonka päälle pursottelin vaaleanpunaiseksi värjätyllä kermalla ruusukkeita. Kakun keskelle asettelin sokerimassasta tekemäni ruusun. Kuppikakut kuorrutettiin luonnollisesti myös vaaleanpunaisella ja kuorrutteen alta löytyi suklaamuffinssi. Näitä cup cakeja tulikin sitten leivottua oikein liukuhihnalta, jotta riitti kaikille vieraille myös kaverisynttäreille. Innostuin myös tekemään suklaakukkatikkareita kahvipöydän piristykseksi ja kun omena-aika on juuri käsillä, niin myös omenapiirakkaa oli tarjolla.

Näihin vaaleanapunaisiin kuviin toivottelen ihanaista syyskuun loppua!