Jokos se on syyskuu?

 

Syyskuu se tulla tupsahti jo kesän keskelle. Vielä en kyllä ihan ole valmis luopumaan näistä lämpimistä ja aurinkoisista kesäpäivistä, vaikka kovaa vauhtia mennäänkin kohtia pimeneviä syysiltoja joulusta puhumattakaan. Sori, oli ihan pakko jo tuoda tuo joulu tulee –aspekti esille näin jouluihmisenä. Oikeastaan ei tässä loppuvuodessa oikeastaan paljon muuta odotettavaa olekaan kuin joulun tulo, näin positiivisessa mielessä. Tässä vaiheessa varmaan pitäisi jo hehkuttaa, että onhan ne pimenevät syysillat kynttilänvalossa kivoja jne, mutta näin kesäihmisenä on tuo syksy ja talvi vaan niin ankeaa aikaa, että plääh sanon vaan, vaikka niistä kynttilöistä pidänkin ja varsinkin punkun lipittämisestä takkatulen äärellä, mutta kyllähän tuo tuleva pimeys ja kylmyys vaan laittaa ahdistumaan ja ei ole edes mitään reissuakaan varattuna aurinkoon ja lämpimään.  

 

Mutta ennen kuin vaivun ihan syysmasikseen, niin nautitaan vielä loppukesän lämmöstä, vaikka ollaankin syyskuussa ja muistellaan mennyttä kesää ja näitä itse kasvatettuja pioneja. Oman pihan pionit kukkivat tänä kesänä ensimmäistä kertaa näin komeasti ja piti napsia sisällekin muutama oksa. Monen vuoden odotus on vihdoinkin palkittu. Pionit ovat vaan niin kauniita. Niihin ei koskaan kyllästy ja varsikaan niiden hentoon tuoksuun. Joten eikun ensi kesää odotellessa, mutta sitä ennen nautitaan vielä kesäisestä viikonlopusta.